Sheriffit

Kesäksi huippukuntoon

2012-01-28T14:46:00.007+02:00

Kesällä aloitettiin kunnon parantaminen kickbikellä, vauhdista hurmioituneena talvella olemme potkuroineet. Jokunen aika sitten kävin kymmenisen vuotta säilytyksessä olleen potkurini meille. Potkuri on kyydinnyt äitiäni nuorena ja minä kuljin sillä lapsena kouluun. Sen jälkeen meidän tiemme katkesi, mutta nyt suhteemme on lämminnyt uudelleen. Ja veikkaan ettei potkuri ole kokenut ihan äskettäin tuollaisia reissuja kuin mitä viime aikoina on saanut.

Maalipinnat ovat huonossa kunnossa ja jalakset ihan ruosteessa, mutta hyvin se luistaa ja pysyy kasassa. Jos se vaan kestää talven kanssamme tulee se saamaan kesällä hionnan, uuden maalin sekä muuta tuunausta, ehkä heijastimet.

Äskettäin käytiinkin hakemassa hiki tuolta reippaasta -15 asteen pakkasesta. Puut ovat kauniisti kuurassa ja ulos uskaltautuneet ihmiset hyväntuulisia. Monet tallensivat kauniin maiseman muistikortille, me verkkokalvoille. No muutama poseeraus maltettiin ottaa kotipihalla ja sitten vähän tietoja Sheriffien lenkeistä, sillä tällä kertaa nokialainen ja Sports Tracker tekivät yhteistyötä tallentaen kaikki kolme lenkkiä.

Lenkkeilijä nro 1 - Jimmy

Jimin vauhti on kohtalaisen taloudellista, nopeastikin mentäisiin, mutta mihin kiirehtiä valmiissa maailmassa? Ihmeellistä, sillä juuri tällä kyseisellä koirallahan on normaalisti kiire. Jimi pitää huolen itse alkulämmittelyistä ja vauhti kiihtyy loppua kohti, kunnes on taas loppulämmittelyjen aika. 5,26 kilometrin matkaan meni 37 minuuttia. Keskinopeus 8,4 km/h ja huippunopeus 26,0 km/h. Muutamat koirat piti ohittaa joten aikaa tuhrautui myös siihen. Suorituksena hyvä ja varma, myös yhteistyö toimi ja korvat kuulivat komennot vasen, oikea sekä seis.

Lenkkeilijä nro 2 - Jones

Täysin päinvastainen suorittaja, mitään ei säästellä ja jo pelkkä potkurin näkeminen pihalla aiheuttaa hirmuisen haukunnan. Joku onneton pikkutyttö tulee vastaan, ohitamme sen sujahtaen sekä haukkuen. Huoh. Muutamalla tauolla Jone kipittää koko matkan vailla lämmittelyjä. Jokaisen pakollisen pysähdyksen (suojatie) aikana herra käy kuumana; haukkuu ja hilluu. Kiitän korkeimpia voimia ettei kukaan ollut samaan aikaan ulkona ja saimme irrotella Jonen kanssa kunnolla. 5,26 kilometrin matkaan meni 34 minuuttia. Keskinopeus 9,1 km/h ja huippunopeus 23,7 km/h. Kannustin Jonea hurjasti, mutta ilmeisesti kova vauhti vei voimia eikä huippunopeus noussut enää tuosta. Joka tapauksessa hieno suoritus. Jonekin kuuli käskyt sekä tsemppauksen ja pisteitä tulee yhteistyöstä.

Lenkkeilijä nro 3 - Jazzmendaali

Vaatteet hiestä märkänä täytyi minun käyttää vielä viimeinenkin koiruus lenkillä. Sehän oli ollut kiltisti muiden lenkkien ajan. Kieltämättä oma kunto alkoi olla jo lähtiessä koetuksella, mutta Jasun kannustuksesta jaksoin lähteä matkaan. Enhän voinut estellä sen menohaluja. Aloitus olikin repäisevä, yksi haukahdus ja heti ensimmäisen potkun jälkeen tunsin voimakkaan vedon. Jasu siis ihan oikeasti vetää minua potkureineni. Muutama onneton sattui tulemaan vastaan, mutta eipä tuo vauhtia haitannut. Ohitukset menivät hienosti ja ihmiset näyttivät nauraneen meille. Onko muka ihmistä vetävässä mäyräkoirassa jotain huvittavaa?! Vauhtia piisasi ja vilkaisinkin välillä puhelinta paljonko keskinopeus mahtoikaan olla. Minun olisi pitänyt jaksaa juosta, mutta lenkki oli jo kuitenkin kolmas peräkkäinen... Keskeytin mittaamisen 4,72 kilometrin kohdalla, sillä en oikeasti jaksanut itse pysyä tahdissa. Kilpailuhenkisenä ihmisenä en tahtonut sössiä koiran suoritusta joka oli ihan selvästi nopein. Jasu juoksi tuon matkan 28 minuuttiin ja keskinopeus oli 9,8 km/h maksiminopeuden ollessa 28,2 km/h. Kiitokset Jaskalle yhteistyöstä, se oikeesti jaksoi kirittää minua, harmi ettei oma kunto kestänyt. Ensi kerralla täytyy sen päästä ensimmäisenä koirana matkaan.

Ei siis liene epäselvää kuka on nopein koiramme ja ketä kannattaisi treenata siihen canicrossiin. Hiukan itseäni pelottaa tuo juoksutus, mutta täytyy vaan seurailla ettei kukaan näytä kipeytyneen siitä. Nyt on jokainen pitänyt lenkin jälkeen tuota Back on Track -manttelia päällä ja illalla täytyy vähän hieroskella kavereita. Koira on tehty liikkumaan ja nämä juoksevat täydestä ilosta. Kuitenkin pitää muistaa kohtuus kaikessa ja siksipä meillä juostaan kerran viikossa. Nuoremmat koirat saisivat myös opetella säännöstelemään vauhtiaan. Pidemmän päälle kun tuo kova vauhti syö aika paljon energiaa. Kaikkein onnellisin olen Jonen puolesta, sillä on niin paljon patoutunutta energiaa jota ei voida enää pelkällä palloleikillä purkaa. Se aivan selvästi nauttii juoksusta ja onneksi tassut ovat kestäneet. Jone juoksee Hurtan fleecepuku päällänsä, sillä nuo Husky valjaat hankaisivat muutoin kainalot auki. Samat Huskyn vetovaljaat soveltuvat kaikille ja hihnana käytämme 2,5 metrin juostavaa TopCaniksen hihnaa. Itselleni ehkä saisin hankkia tekniset alusvaatteet :) Tänään Jimi ja Jasu saavat extrana nauttia siankorvat ja Jonelle tarjotaan poroa, isäntäväki syventyy lautapeleihin.

Mukavaa pakkasviikonlopun jatkoa!

Kenelläpä ei olisi huippukoira hakusessa

2012-01-26T20:32:00.003+02:00

Kirja jolla pitäisi onnistua, ehkä noutokapula olisi uusilla...

Tahtoisin niin palavasti kertoilla Jonesta, nyt ollaan harpattu iso askel edistystä. Maltan mieleni ja kirjoitankin pienesti näistä toisista Sheriffeistä.

Jasun astuessa taloon herättelin toiveita näyttelykoirasta. Joku voima päätti ettei taloutemme sellaista kaipaa ja niinpä Jasulle sekä sen laskeutumattomille palleille piti keksiä jotain muuta. Totta kai, sen täytyy tällä kertaa olla se toko. Ei tulisi ehkä mieleen sovittaa samaan lauseeseen tokoa ja mäyräkoiraa. Joka tapauksessa ihmisenä joka innostuu helposti (ja pettyy sekä luovuttaa vielä helpommin) aloitimme Jasun kanssa tiukan opiskelun heti 8 viikkoisena. Sitten tuli kouluttajalle jotain muuta muka mielenkiintoisempaa (Jimmyn agi). Nyt kuitenkin olemme ottaneet kiinni kadotettua motivaatiota.

Me pörrätään sellaisessa sekalaisessa omatoimisessa ryhmässä ilman talkoopaineita ja vautsi miten treenaus onkin sujunut. Viime viikolla oli Jimikin mukana. Hienoa kulkea maneesissa koira irti ja teetättää sillä juttuja. Edes kylmä maa ei estänyt Jimin menoa. Se oli aivan liekeissä, ehkä parin kuukauden tauko kaikesta on tehnyt hyvää. Ainoa ongelma on paikallaolo, sillä se ei malta oikein olla rivissä. Jasu puolestaan pysyy maassa hätäilemättä, näyttää kuin se olisi omissa maailmoissaan :) Jaskan "ongelma" on tympääntyneisyys, vaikka oikeastihan se on minun ongelma, kun en ole keksinyt keinoa dieselmoottorin lämpenemiseen.

Siispä olemme yrittäneet Jasun kanssa keksiä sopivia lämmittelyjä ja Jimi sekä Jone ovat opetelleet olemaan paikallaan. Tässä eräänä päivänä päästiin jo puolentoista minuutin pituiseen paikallaoloon. Siis kaikki kolme olivat rivissä ja minä selkä koiriin päin. Jopa suurin hätäilijä Jone pysyi aloillaan, se on iso askel. Pikku hiljaa aikaa ja häiriötä pitää siis lisätä, mutta jostainhan se lähtee.

Toivottavasti pakkanen ei kovenisi hirmuisesti viikonlopulle, jotta päästään touhuilemaan. Taitaa olla kevät jo nurkilla, kun olo tuntuu niin energiseltä.

Vähän meidän kuulumisia

2012-01-17T21:23:00.007+02:00

Jasu odottaa ketun kohtaamista

Viime viikkoon sujahti mukavia tapahtumia ja pieniä yllätyksiä. Ensinnäkin Jasun kanssa käytiin keskiviikkona haukahtelemassa keinoluolassa kettua. Se oli herran ensimmäinen kerta ja aika miellyttävä kokemus.

Ensin Jasu oli ihmeissään seisoessaan nenät vastakkain ketun kanssa. Herra katseli minua sekä treenien järjestänyttä Seppoa ja koko koiruus näytti olevan kysymysmerkkinä. Jasua ei pelottanut kettu, mutta eipä se saanut mitään reaktiotakaan aikaiseksi. Sitten lähdimme vähän kävelemään tutkaillen pihapiiriä.

Uudestaan latoon tullessamme Jasu sitten päättikin haukahtaa repolaiselle. Pian poika ponkaisi ketun perään ja hurja ajojahti oli alkanut. Ainoastaan ahdingossa teki hiukan tiukkaa tuollaisella isolle kropalle. Loppujen lopuksi Jasu haukkui ketun hienosti ottaen huomioon, että se oli ensimmäinen kerta. Se oli päätepesästä kuitenkin noin 40-50 sentin päässä ketusta ja jaksoi haukkua. Täytyy käydä toistekin kokeilemassa.

Loukkaantunut koiruus ja sen tassu

Sillä aikaa kun me oltiin kettutreeneissä Jasun kanssa olivat isommat pojat kaupunkikävelyllä Tuula-mummon kanssa. Valitettavasti Jone oli loukannut tassunsa heti lenkin alussa. Se oli hypännyt lumipenkalle ja kiljaissut karmaisevasti. Sen jälkeen tassu oli vuotanut verta niin, että lenkki oli pitänyt Jonen osalta keskeyttää. Verta oli tullut paljon, mutta mitään ei ollut tassussa näkynyt. Kotona sitten tarkastelimme tassua ja huomasimme, että kynsi oli haljennut. Herra Jontsaus sitten linkutteli muutaman päivän ja lenkkeilytkin olivat vähän vähemmällä. Eräällä lenkillä tapahtuikin jossain vaiheessa ihmeparantuminen, jalassa ollut töppänen putosi kesken matkan ja sen jälkeen sitten loppui linkkaaminenkin.

Lauantaina sitten oli Jonen synttärit. Sheriffit saivat nauttia aamiaisensa Jonen synttärilahjasta eli tuollaisesta Dog Mase aktivointipelistä. Jimi tykkäsi tuosta ja hoksasi idean, eli kuljettaa nappulat kielellä pois. Jone oli myös yllättävän hyvä, sillä sen hermot kestivät hyvin. Jasu ei kyllä ymmärtänyt ollenkaan pelin päälle, se kaivoi ja viskoi sitä.

Lauantaille sattui myös Jonen pistospäivä, joka ei mennytkään vahvasti. Pistos saatiin loppujen lopuksi koiraan vasta neljännellä kerralla, mutta kaikki sinne meni eikä reaktioitakaan tullut. Muutoinkin hoito on edennyt hienosti, ihokin on tosi hyvässä kunnossa tällä hetkellä.

Sunnuntaina sitten käytiin Jasun kanssa tutustumassa tokoiluun. Päästiin sellaiseen pienryhmään, jossa täytyy harjoitella omin päin tokoa. Apua kyllä saa, mutta ohjattua koulutusta ei ole. Esitinkin Jasun kasvattajalle Maaritille haasteen, että kahden vuoden päästä viimeistään molemmat osallistuvat möllitokoihin. Siispä tässä täytyy laittaa hihat heilumaan ja tehdä itselle kalenteri kuinka edetään harrastuksessa.

Eilen puolestaan kävimme hakemassa maalta potkurini, jota olen viimeksi käyttänyt lapsena. Tänään sitten kokeilimme Jimin kanssa sen kaikkia toimintoja. Hyvinhän se toimii, täytyy vaan jaksaa potkia. Varsinkin jos on tuon kuntohirmun kanssa liikkeellä. Matkasta emme valitettavasti saaneet tallennettua nopeuksia, sillä Nokia päätti sammua heti kun olimme päässeet matkaan.

Tällä samalla vauhdilla jatkammekin nyt jo hyvin alkuun pyörähtänyttä viikkoa. Kieltämättä väsymys taitaa nyt kaataa jopa minut pötkölleen. Sheriffithän ovatkin tuossa jo torkkuneet aikansa. Siispä hyvää yötä!

Synttärisankari Jone

2012-01-14T13:46:00.002+02:00

Jone juhlii tänään 3 -vuotissyntymäpäiväänsä!

Perjantaipullo ja muuta puuhaa

2012-01-13T16:30:00.000+02:00

Viime aikoina herrat ovat saaneet useammankin uuden puuhalelun joista nappulat ovat näyttäneet maistuvan. Jimille ostettiin jossain vaiheessa tuollainen Busy buddyn -muovipullo ja se kaipasikin nyt jo päivitystä, sillä tuota entistä ei saa enää auki. On ollut joskus kovatkin leikit... Nuoremmat Sheriffit eivät osaa leikkiä tuollaisen pullon kanssa niin, että saisivat nappuloita syödyksi. Ainostaan Jimi on keksinyt idean kuinka se tyhjenee.

Jimin lemppari kuitenkin on Nina Ottossonin Dog Casino. Siinä on sopivasti haastetta eikä se kolise tai sen perässä tarvitse juosta.

Nuoremmat herrat puolestaan tykkäävät tuollaisesta Busy buddyn puuhapallosta jota pyörittäessä tippuu nappuloita. Toinen lemppari sitten on tuo Nina Ottossonin Pyramidi josta tulee aivan mieletön kolina. Ja sitä tietenkin täytyy paukuttaa jokaiseen nurkkaan, aivan kuin meillä tehtäisiin remppaa. Tähän tekstiin on kuvattu videokin jota tietenkään en nyt sitten löydä. Joka tapauksessa koirat ovat ehkä vähän rauhallisempia sinä iltana jolloin ovat ruokansa nauttineet jotenkin muuten kuin kupista.

Parmesaaniunelmat

2012-01-11T21:05:00.003+02:00

Olen oppinut koiruuksien astuessa kotiimme tutkimaan jo kaupassa tuoteselostukset. Useat valmismurkinat ovat jääneet ostamatta koirille sekä itselle. Ihan siitä syystä ettei aineista ole juuri saanut selvää mitä ne oikeasti ovat.

Uusi valtaus onkin nyt jo leipoa Sheriffeille herkkuja. Makupaloja on aiemmin kuivatettu lihasta, mutta nytpäs upotettiinkin kädet ihan oikeasti taikinaan.

Keksit ovat siis nimeltään parmesaaniunelmia, mutta meillä ne muuttuivat edamunelmiksi, sillä kylän K-kaupasta ei löytynyt parmesaanijuustoa, heh. Nämä herkut maistuivat jo leipoessa ja yllätykseksi ne ovat maistuneet myös kypsinä, myös itselle. Tässäpä ohje jos joku muukin tahtoo kokeilla:

noin 40 kpl, säilyvyys paperipussissa noin neljä viikkoa
125 g raejuustoa
75 g parmesaaniraastetta
300 g jauhoja
2 rkl vehnänalkioöljyä
100 g hienoksi pilkottuja hasselpähkinöitä

Kuumennetaan uuni 200 asteeseen. Kaikki aineet sekoitetaan hyvin ja noin teelusikallisen kokoiset kökköset paistetaan leivinpaperilla 30 minuuttia. Uuni sammutetaan ja keksit jätetään vielä kuivumaan jälkilämpöön, noin pariksi tunniksi.

Itse sovelsin ohjetta muussakin kuin juustossa, ohjeet on tehty muunneltaviksi. Käytin ihan tavallista ruokaöljyä ja sitä laitoin noin 6 ruokalusikallista, jotta taikina oli helpommin pyöriteltävissä. Hasselpähkinöitä laitoin noin 50 g ja loput 50 g olivat manteleita.

Jonen siedätyshoito osa 2

2012-01-09T21:31:00.003+02:00

Saimme jälleen lunta ja pakkasta Karjalan kunnaille

Ajattelin kertoilla jälleen Jonesta, en tiedä kiinnostaako ketään, mutta nämä siedätyshoitoon liittyvät jutut ovatkin lähinnä itselleni päiväkirjan korvike. Eilen siis annoimme Jonelle hoidon kolmannen pistoksen. Annostus on vielä melkoisen pieni (0,4 ml), mutta se on iso siihen nähden mistä lähdettiin (0,1 ml).

Eilinen pistokseen valmistautuminen ei mennyt ihan kuin strömsössä... Asettelin neulaa ruiskuun ja testailin mahtoiko se olla paikoillaan. Samassa neulan suojus luiskahti ja tuloksena oli syvä ja vuotava haava sormeen. Tästähän sitten isäntä ja Sheriffit innostuivat ja saivat aihetta kyseenalaistaa "ammattitaitoni". Ensin meinasimme houkutella Jonen suljettuun huoneeseen makupalojen kanssa. Se aiheutti jo hiukan kierrosten nousua. Lisäksi isännän ajattelemattomuus aiheutti lisää negatiivisuutta. Hän meni syöttämään Jonen palkkion jo ennen kuin mitään pistosta oli keretty antaa.

Vaihdoimme sitten paikkaa keittiöön ja kun Jone ryhtyi seuraamaan katseellaan isäntäänsä tyrkkäsin pistoksen salaa niskaan, kaikki ruiskussa ollut tavara meni nätisti nahkan alle. Samantien pistoskohtaan nousi patti joka rupesi hiukan itseäni huolestuttamaan. Patti laski jonkun ajan päästä eikä Jone näyttänyt siitä huolestuneen. Tänään kaveri on mielestäni rapsuttanut itseään, korvia ja huulia, runsaasti. Pelkään pahoin, että joudumme ottamaan hoidossa takapakkia ja pienentämään annoksia. Jos niin käy niin sitten käy.

Toisaalta tuosta rapsuttelun syytä ei voi varmaksi sanoa. Sen voi aiheuttaa joku kotona oleva asia esim. pöly, hoito tai sitten ruokavalio. Jonehan ei saisi syödä mitään muuta kuin RC:n Hypoallergenic -nappuloita tai sitten Hill'sin Hypoallergenic purkkiruokaa. Nappuloita voidaan syöttää, mutta tuosta purkkitavarasta en oikein tiedä sanoa mitään. Kyllä kait sitä koira nälkäänsä syö, mutta se on törkeän kallista. Ensinnäkin sitä täytyy tilata eläinlääkäriltä erikseen ja 12 purkin lava (1 purkki = 370g) maksaa 39 euroa. Tuolla hinnalla saa esim. Kennelrehulta aika paljon hyvälaatuista lihaa. Siispä kokeeksi olemme nyt ostaneetkin Jonea ajatellen poroa, lammasta ja hevosta. Lisäksi perheenjäsenet ja työkaverit ovat kaivelleet pakasteistaan syömättömät hirvenlihat. Toivotaan nyt parasta, että Jone pystyy syömään noita jatkossa.

Ruoka-aineisiinhan tuo siedätyshoito ei tehoa. Kuulin työkaverin lapsen siedättyneen pienenä monille ruoka-aineille pikkuhiljaa esim. kokeilemalla eri kasviksia. Niinpä esitin teoriani tästä myös eläinlääkärille joka ei pitänyt ideaa ihan humpuukkina. Eli Jonella on rinnakkain kaksi erillistä siedätystä. Toki tilanteen mahdollisesti pahentuessa siirrymme takaisin ainoastaan teollisesti tuotettuun ja jatkojalostettuun nappulaan ja purkkiruokaan.

Tällä hetkellä kaveri vaatii pallopelejä isännältään ja kainaloihinkin alkaa kasvaa muutama haiven karvaa eli toiveita paremmasta huomisesta on. Ylihuomenna on jälleen pistospäivä, annos isonee jälleen (0,6 ml), toivottavasti tuleva kerta menee paremmin kuin edeltäjänsä.

Mukavaa alkanutta talvista viikkoa!

Jonen siedätyshoito

2012-01-07T10:44:00.003+02:00

Reipas potilas ja uusi laihtunut ulkomuoto

Olenkin maininnut täällä varmaan Jonen iho-oireista, allergioista ja mahdollisen siedätyshoidon aloituksesta. Maanantaina aloitimme Jonen siedätyksen ja toiveena olisi saada koiralle mahdollisimman terveitä päiviä ja vuosia.

Kävin hakemassa siedätyshoidon Eläinlääkäri Kivuttomalta jossa minut opetettiin pistämään (tyynyllä). Jone ei ollut mukana, koska eläinlääkärimme kanssa sovimme ettei Jonea tarvitse tuoda paikalle. Se olisi hermostunut turhasta ja olenhan ottanut onnistuneet teippinäytteetkin kotona, vaikka normikäytäntö on kai viedä se eläinkin lääkärille, eikä pelkästään omistaja :) Joka tapauksessa se opettelu ei todellakaan olisi onnistunut Jonen kanssa. Sehän olisi huutanut siinä hoitopöydällä ja pistos olisi saattanut osua mihin tahansa.

Jokunen viikko sitten käytiin samaisen eläinlääkärin luona Jasun rokotuksilla. Jasu sai kehuja ja pelkkää positiivista palautetta reippaasta käytöksestä sekä siitä, että antoi käsitellä itseään niin hyvin. Ainoastaan hampaita laskiessa kaveri puntuili hiukan. Jopa paino 12,7 kg oli sallittu. Kylkiluut ja selkäranka tuntuivat ja elkku löysi karvapeitteen alta vain lihasta. Sanoin meidän ryhtyvämme laihutuskuurille, mutta ajatus tyrmättiin. Mutta siis tällä käynnillä eläinlääkäri päätti ettei Jonen tarvitse tulla käymään siedätyshoidon takia asemalla. Onneksi elkku näki ettei meidän kaikki koirat ole vauhkoja ja ylivilkkaita :)

Vuonna 2010 allergiatestien tehtyjen tulosten perusteella siis saimme tuon Spot -siedätyshoidon. Jone siedättyy nyt sitten tuon paketin avulla näihin seuraaviin allergeeneihin, pahoittelen etten löytänyt netistä suomeksi mitään fiksumpaa noiden homeiden osalta:

curvularla, home ulkoilmassa
karvamesiheinä, nata, penisiliini, puna-apila, fusarlum (punahome jota esiintyy esim. viljoissa)
koiranheinä, nigrospora (jokin home), rhizopus (tämä on myös jokin home)
pölypunkki, raiheinä, heinäratamo, kultapiisku, nokkonen, poppeli, jalava, leppä, paju, pujo ja varastopunkki

Eli jos tuo hoito toimii niin elämisen ja lenkkeilyn pitäisi olla helpompaa. Nythän oireet ovat olleet pahimmillaan märän ja lämpimän syksyn / kevään aikana. Siis silloin kun homeet ovat muhineet tuolla luonnossa esim. lehtikasoissa. Itseäni helpottaa tieto myös tuosta pölypunkkiin siedättymisestä. Eihän sitä saa mitenkään häviämään täysin, edes perusteellisella siivoamisella.

Projekti on kyllä kieltämättä pitkä ja saattaa vaatia koko elämän ajan pistoksia, mutta jos tällä nyt jotain hyötyä saadaan niin toki kokeillaan. Jone kuitenkin täyttää vasta kolme vuotta ja olisi hienoa saada sille lääkkeettömiä vuosia.

Aloitussetti, tosin neuloja ja ruiskuja on hiukan enemmän

Pakkaus sisältää kolme pulloa liuoksia. Ensin aloitetaan vihreästä pullosta, jossa on kaikkein lievimmät aineet. Alkuannos on 0,1 ml ja pistosväli on kaksi päivää. Eli annos isonee joka kerta, toisella kerralla se on 0,2 ml, kolmannella 0,3 ml jne. Vihreä pullo loppuu tällä pistosaikataululla 29.1. mikäli hoidossa tulee jotain ongelmia, esim. Jonen kunto huononee tai se ryhtyy kutisemaan tulee annosta pienentää.

Sitten 3.2. jatketaan siniseen pulloon, jossa on jo hiukan tujakammat aineet. Siinäkin hoito aloitetaan pienellä annoksella, mutta pistosväli on jo suoraan viisi päivää. Sinisen pullon pitäisi loppua 13.4.

Sitten tuleekin punaisen pullon vuoro. Tässä on siis kaikista vahvimmat aineet, myös aloitus on jo suoraan isommalla määrällä (0,3 ml). Päiväväli myös pitenee joten, tällä punaisella pullolla pitäisi päästä tuonne marraskuun 2. päivään asti. Koko tämän hoidon aikana pitäisi siis olla kortisoonitta ja hoitoa ei tulisi keskeyttää, kun se on kerran aloitettu. Hoidon aloituspakkaus maksoi 127 euroa ja vakuutusyhtiön tulisi tämä korvata täysimääräisenä. En tiedä kuinka ne suhtautuvat, jos hoitoa tulee jatkaa koko koiran eliniän ajan. Toivottavasti sitä ei tarvitsekaan tehdä.

Olemme isännän kanssa nyt pistäneet Joneen siis kaksi pistosta. Ensimmäinen meni opetellessa, sillä en ole ikinä pistänyt mitään kehenkään ja inhoan neuloja & pistoksia. Isäntä kiinnitti Jonen huomion pitsaan jota oli syömässä ja minä tuikkasin neulan niskaan. Ainetta valui myös karvoihin, mutta pääasia oli kai ettei potilas huomannut toimenpidettä. Toinen kerta menikin jo paremmin. Isäntä jututti Jontsausta ja minä nostelin niskanahkaa ja tuikkasin samalla neulalla. Kumpikin kerta on mennyt siis yllättävän hyvin, koska koiruutta ei ole pakotettu pysymään paikoillaan eikä se ole neulaa edes nähnyt. Eikä oireitakaan ole näyttänyt olevan. Tästä on siis hyvä jatkaa kohti huomista pistospäivää, jonka jälkeen on enää 23 pistosta.

Tavoitetta vuoteen 2012

2012-01-02T16:29:00.001+02:00

Joka vuodelle on tainnut olla lista tavoitteita. Niiden toteutuminen on joka vuosi ollut yhtä huonoa. Alkaneelle vuodelle 2012 emme aseta juurikaan mitään tavoitetta. Miksi ottaa stressiä mistään turhasta?! Suurin tavoitteemme on elää rauhallista ja levollista elämää. Kahnauksia ei ollut viime vuonnakaan laumassamme, joten pyrimme elämään samassa sovussa. Korkeintaan Jasu voi hiukan opetella käytöstapoja Sohvi-kanin kanssa.

Jimille tekisi mieli saada pari mejä-koetta, mutta niihin pääsystäkään kun ei ole varmuutta niin ei voi sanoa mitään varmaksi. Keväällä tulee myös sopiva tuomari lähellemme, joten ehkä yritämme metsästää kehästä sitä aiemmin kauaksi jäänyttä H:ta. Ilman sitä, kun mejäily on vähän turhaa. Haave valioitumisesta kun elää edelleen emännän ajatuksista.

Agilityn jatko on vielä epävarmaa, mutta toivottavasti saadaan porukan kanssa pyörät pyörimään ja toiminta jatkumaan. Suurempana kuin koskaan ennen tuon yhdistyksen toimesta.

Jonen suurin tavoite on päästä elämään lääkkeetöntä ja koiran arvoista elämää. Vuoden 2011 loppu antoi hienoja tuloksia ilman kortisoonia ja toivottavasti koko vuosi 2012 voidaan olla ilman sitä. Koira on selvästi virkeämpi sekä se laihtui kerralla reilun kilon, kun ylimääräinen neste hävisi kehosta.

Isännän mielestä Jone voisi jäädä "työkyvyttömyyseläkkeelle", mutta itse tahtoisin kokeilla Jonen kanssa LUT:a (luolakoirien taipumuskokeita). Ensin kuitenkin ihon on oltava täysin kunnossa sekä karvapeitteen ehjä. En todellakaan tahdo kiusata Jonea enää enempää. Joka tapauksessa aika tekee hyvää ja tuo itsevarmuutta, joten eiköhän koiruus pääse vielä joskus kokeilemaan tuota lajia. Mejä on Jonella hallussa, siispä kaverin kanssa voisi yrittää hakea sen toisenkin ykkösen.

Jasun kanssa on perusopinnot vielä pahasti kesken. Siitä piti tehdä tokoilijaa ja meillä onkin kiinnitys yhteen porukkaan tokoilemaan. Riippuu vaan siitä saadaanko tarpeeksi osallistujia, jotta se on kannattavaa. Jäljestystä on kokeiltu Jasunkin kanssa ja kaveristahan pitäisi oman tietoni/taitoni ansiosta tulla se talon paras koira :) Joskin Jasun molemmat pallit ovat syvällä vatsassa, joten myöhemmin myös Jasun osalta näyttelytuloksen saaminen voi vaikeuttaa lajin harrastusta.

Lisäksi itseäni vähän tuon yhden ja saman lajin harrastaminen tympäisee. Tahtoisin siis mieluummin keskittyä Jasun kanssa johonkin muuhun. Vaikka kadonneen ihmisen etsintään tai kaverikoiratoimintaan. Eikä se sorsan metsästyskään ole vielä täysin kuopattu ajatus. Äkkiäkös tässä sen metsästyskortin suorittaa. Ainakin useammalta ihmiseltä saisi opetusta ja neuvoa sitten ihan käytännössä.

Itseäni on pyydetty vetämään kentälle koulutuksia, mutta en ole vielä antanut myönteistä vastausta. Ensin joku saisi kouluttaa minut :) Tarkoitus olisi myös nikkaroida muutama agilityeste tuohon takapihalle, jotta pääsisin harjoittelemaan ohjaamista. Mikäli agiryhmä saadaan pyörimään täytyy minunkin ryhtyä vetämään treenejä. Pelottavaa.

Työkaverini puolestaan olisi kiinnostunut kokeilemaan canicrossia eli koirajuoksua. Täytyy vaan nyt ensin selvitellä kuinka hänen ja jonkun koiramme (Jimin tai Jasun) kanssa yhteistyö toimii. Niin ja mitä tuo laji vaatii. Lieksan Palveluskoirakerho ainakin tuon lajin mainitsee omakseen.

Harmittaa suunnattomasti, että kaikki koiramme ovat enemmän tai vähemmän viallisia. Tai vielä enemmän harmittaa se, että kaikkiin rodunomaisiin lajeihin tarvittaan se näyttelytulos. Joka tapauksessa näillä maanantaikappale mäyräkoirilla on rakastava koti, hyvää ruokaa, omat sängyt, virikkeitä, pitkiä lenkkejä ja takkatulta. Näillä mennään ja katsotaan mihin kantti riittää.

ps Blogin / kotisivujen suhteen ei ole vielä uudistuksia tiedossa. Ehkä voisin kirjoitella kuulumisiamme useammin, yritän kovasti parantaa tahtia. Uutuutena blogin oikeaan reunaan päivittyvät tuoreimmat kuulumisemme. Tämän on tarkoitus antaa knoppitietoa meistä sekä se on itselleni kalenterin / päiväkirjan korvike monessa asiassa.

Tervetuloa uusi vuosi

2011-12-31T16:08:00.010+02:00

Tänä vuonna mentiin pohjiin,
mutta tästäkin jäätiin henkiin.
Tää vuosi oli harmaan synkkä,
ensvuonna on nousu jyrkkä.
Uusivuos kaikki uutta hienoo,
kaikki muuttuu, jos jaksaa uskoo.
Ensvuonna pistän pyörät pyörii,
mä aion nauttii.
Aion elää täysii, vuosi vaihtuu
meill on syytä juhlii.

Ensvuonna se muuttuu,
kaikki paremmaks taittuu,
uusvuosi kun vaihtuu.
Jos jaksat sä painaa,
joku vielä sua muistaa,
sua selkään taputtaa.

Lord Est feat. Mikael Gabriel -Vuosi vaihtuu

Kaikkea hyvää alkavaan vuoteen kaikille lukijoille sekä vierailijoille!

Hyvää Joulua!

2011-12-23T23:14:00.003+02:00

Salaista joulun taikaa,

suloista yhdessäolon aikaa!

Jaskalle morsian

2011-12-12T22:12:00.003+02:00

Niin se vain aika kuluu. Perjantaille on varattu Jasun rokotuksille, herran rokotuksista kun on jo vierähtänyt vuosi. Samalla käydään näyttäytymässä muutenkin, sillä Jaskalla on noita miehisyyteen liittyviä ongelmia. Lisäksi Jone on riutunut jälleen ihonsa kanssa :(

Aika kyllä kuluu kuin siivillä ja meidän nuorin Sheriffikin on syksyn aikana löytänyt itselleen tyttöystävän. Rakkaus oli niin kova isku pieneen koiraan etten olisi yhtään ihmetellyt, mikäli äijä olisi ilmoittanut pakkaavansa tavaransa ja lähtevänsä Renen matkaan. Niin haikeasti se katseli tytön lähtöä, korvat ja rintakarvat takkuun nuoltuna.

Rene, kotoisammin Reiska, on siis ihan oikea dobermanni. Molemmat ovat reiluja vuoden vanhoja ja onhan näissä muutakin yhteistä, väri. Jotenkin koomista katsoa näiden huimien leikkiä, toinen kun näyttää olevan yhtä koipea ja toinen on pelkästään selkää ja karvaa. Joka tapauksessa leikki sujuu ja vanhemmat Sheriffit antavat nuorison leikkiä rauhassa. Onhan niilläkin omat tyttöystävät, joten kaverin tyttöön ei kosketa.

Nuori lempi on tällä hetkellä tauolla, sillä emme tiedä koska Reiska matkustaa tänne päin, mutta veikkaan ettei Jasua kaukosuhde haittaa. Se kun saa kumuttaa viikot kuitenkin kahta aikuista urosta ja kania. Tässä pieni pätkä ensikohtaamisesta, jolloin Reiska jaksoi kiinnostaa myös "vanhuksia".

Herra Dragulat valmiina talveen

2011-11-30T20:28:00.009+02:00

Tässä hiljakseltaan täytyy totutella ajatukseen, että talvi on ehkä kohta tulossa. Viime talvesta viisastuneena aloitin tekemään koiruuksille jo kesälomallani pukuja. Pian saattaa olla aika jolloin puvut täytyy kaivaa ihan oikeasti päälle. Tällä hetkellä mittari näyttää plussaa ja ulkona sataa vettä, sinne menee siis taas jälleen nämäkin lumet.

Oikeita pakkaskelejä odotellessa esittelemme teille valmistuneet pukumme. Nämä ovat vielä prototyyppejä ja tehty julmasti matkimalla Back on track -mantteleita. Ostin yhden ja sitä pyörittelemällä ja mittailemalla sitten tein herroille puvut. Isännän mielestä Sheriffit muuttuvat pukiessaan takit ylleen Herra Draguloiksi. Ehkä niin, tai ehkä se oli tarkoitettu kohteliaisuutena.

Takeissa on materiaaleina käytetty tuulta ja vettä pitävää kahisematonta ulkokangasta. Sitten lämpöeristeenä on vatiinia, joka muistuttaa harsoa jolla suojataan kasvit yöpakkasilta. Vuorena on paksu fleece.

Uusvanhana tuttavuutena löysin Eurokankaasta kanttinauhan. Olen tapellut sellaisen kanssa joskus käsityön tunneilla ja tappeluksi sen kanssa meni nytkin. Kieltämättä ryhdikkyyttä sillä sai varsinkin helmaan.

Kunhan testaamme näitä kovassakin käytössä ja teemme tarvittavat muutokset, ilmoittelemme kuinka meidän kävi. Vanha Husqvarna on laulanut ja rutissut, kun olen tehnyt muitakin koiraharrastukseen liittyviä juttuja. Haaveeni oli joskus ompelija ja nyt kun olen tutkaillut eläinkaupan valikoimaa olen todennut, että osasta tuotteista saa maksaa aika kovaa metrihintaa. Jatkossa siis esittelemme lisää tuotantoamme. Mistäs tuon tietää jos jossain vaiheessa ryhdyn tekemään näitä juttuja ihan sarjassa :) Ehkä ensi jouluksi aukeaa Sheriffit -puoti. Voi kun olisi joskus mahdollista elättää itsensä vaikka noin. Voih... unelmia on hyvä olla.

Puku edestä

Takaa, kauluksessa on reikä hihnaa varten

Sivulta

Tuplaten edestä

Hei tän kaa voi syödä keppiäkin!

Ensilumilla!

2011-11-22T21:42:00.004+02:00

Viime tiistaina ihasteltiin uutta kasvukautta aloittavaa kärhöämme (mainitaan nyt että mansikkakin yritti tehdä uuden sadon joulupöydän antimiksi). Kesän toinen tuleminen valitettavasti sai väistyä, sillä mehän saatiinkin yllättäen talvi!

Tuli pakkasta, lunta, liukkaita teitä sekä pulkkaa vetäviä lapsia. Jeiks! Tiedän että tänäkin talvena kyllästyn lumeen ja pakkaseen, mutta silti ensimmäinen lumipeite jaksaa ihmetyttää ja ihastuttaa vieläkin. En sentään ole vielä kaivanut suksia tai pulkkaa esille, mutta lumienkelöinti on himoittanut, niin ja jouluvalotkin tekisi mieli viritellä. Tosin talvi taitaa ennusteiden mukaan jäädä lyhyeksi, joten ehkä hillitsen itseni ja jätän ne valot ripustamatta. Nautin sitten naapuruston valoista tulevissa vesisateissa ja ankean pimeissä aamuissa.

Kärhö joka puhkesi kukkaan marraskuussa

Junnut lumilla lelunsa kanssa

Anna sitä ruokaa!

2011-11-10T17:09:00.003+02:00

Ruoka näyttelee varmaan suurta roolia koiran elämässä, eikä mäyräkoirakaan ole poikkeus. Meillä on jossain suhteessa nirsoa porukkaa, mutta ainahan tuota syömistä on löytynyt. Ei ainakaan kukaan näytä riutuneelta :)

Iloksemme Suhmurassa sijaitseva lemmikkien ruokatehdas on nykyisin torstaisin klo 17 asti avoinna ja työssäkäyväkin pääsee näin ostoksille. Olen käynyt pari kertaa ostoksilla ja voin kertoa firmasta pelkkää hyvää. Heidän tuotteisiin oltiin jo tutustuttu aiemmin ostamalla niitä kaupasta, mutta käydessä tehtaalta säästää selvästi rahaa. Niin ja saa hyvää palvelua. Molemmilla kerroilla ostokset on kannettu autoon saakka. Kiitokset siis Puustisille ja tästä pääset firman sivuille: tessu.fi

Olen jo jonkun aikaa siis kokeillut siirtymistä barfiin, sitten mentiin jokin aika nappulan ja lihan yhdistelyllä sekä lihalla ja kasviksilla. Voi sanoa että kaikenlaista on tullut kokeiltua helpottaakseen Jonen oloa. Nyt ollaan löydetty mielestäni sopiva ruokinta. Liha on raakana tai haudutettuna riisin kanssa, ja liha on broileria / kalkkunaa. Allergiatestihän näytti että Jone voisi syödä nautaa. Yllätykseksemme vierailu eräällä toisella eläinlääkärillä avasi silmämme. Lopetimme naudan syöttämisen ja kappas koirakin rauhoittui. Kortisooni puolittui kerralla, samalla puhdistusaine vaihdettiin Betadinesta Septidiniin ja kainaloihin sivellään ennen lenkkiä vaseliinia muistuttavaa Terra-Poly vet -ainetta. Näillä muutoksilla siis on jo parissa viikossa tapahtunut huomattavia eroja. Kuinka sitä onkin voinut olla tyhmä?! Toisaalta silloin kun testiä käytiin läpi, luettiin sitä kuin raamattua. Toisen eläinlääkärin konsultaatio toi uuden mielipiteen. Toki kielletyt aineet ovat kiellettyjä, mutta niistä sallituistakin voi olla jokin joka aiheuttaa allergiaa. Yleisimmin koirien allergiaa aiheuttaa sika, nauta, soija ja vehnä, ja nuo tulisi siis raivata koiran ruokinnasta heti pois, jos oireilua on.

Siispä meillä ollaan rouskutettu nyt tyytyväisenä kanan ja kalkkunan kauloja, broilerin siipiä sekä broileria jauhettuna. Nappulat on tarjoiltu jo pitkään piilotettuna, eli jokainen etsii oman ruokansa. Jos joku jää huonommalle, niin se on sitten oma moka. Raakaa, mutta toimii ja tassuissa on vipinää.

Tähän aiheeseen löysinkin Terrieri.netin kautta tekstin. Julkaisen sen täysin muokkaamattomana (tai poistin videot eli jos tahdot käydä katsomassa ne paina tästä).

Koira ei tarvitse ruokakuppia eli virikkeistäminen ruualla

Sunnuntai, 23. Lokakuu , 2011

Lähes kaikki toiminta mitä koira luontaisesti tekee, liittyy jotenkin ruuan hankintaan. Koira ryntää liikkuvan kohteen perään, tarttuu hampaillaan, ravistelee, kaivaa maasta, hautaa maahan, etsii, ottaa vainun… Nämä kaikki toiminnot liittyvät saalistamiseen eli ruuan hankkimiseen. Siis syömiseen.

Voidaan perustellusti sanoa että koiran lähes koko elämä, lisääntymisviettiä lukuunottamatta, pyörii ruuanhankinnan ympärillä. Ihminen on kaikessa teollistuneessa viisaudessaan vienyt lemmikkikoirilta niiden elämän suurimman ilon, eli työn tekemisen ruokansa eteen. Koiran kuppiin tavallisesti kipataan pari kertaa päivässä nappuloita, jotka se on imuroinut suuhunsa alle puolessa minuutissa. Sitten onkin aika siirtyä sohvalle odottamaan huomista ateriaa. Ja vielä ihmettelet jos koirasi on syönyt seinät ympäriltään työpäivän aikana?

Koira tarvitsee valtavasti enemmän aktiviteetteja elämäänsä kuin vain lenkittäminen ja satunnaiset harrastukset tai näyttelypäivät. Koira tarvitsee nimenomaan hajuaistin käyttöön, pureskeluun ja ongelmanratkaisuun liittyvää tekemistä ja sitä juuri saalistaminen ja hankalan muotoisen ruuan paloittelu on. Ruuan tavoittelu, hankalien palojen pureskeleminen tuntikausia ja aarteen kiikuttaminen omalle lepopaikalle tutkittavaksi on parasta terapiaa ja stressinpoistoa ihan jokaiselle koiralle rotuun ja ikään katsomatta.

Vaihtelu ruuan sisällössä

Kukaan ei halua syödä päivästä toiseen yhtä ja samanlaista tylsää ateriaa, oli sen sisältö sitten miten optimoitua tahansa. Korkealaatuisesta kuivamuonasta koira saa varmasti kaikki ravintoaineet mitä se tarvitsee, mutta ei vaihtelua eikä riittävästi entsyymitoimintaa ruuansulatukseensa. Kaikki elävät olennot tarvitsevat myös elävää, prosessoimatonta ruokaa.

Kuivamuona-annoksen joukkoon kannattaa sekoittaa raakaa lihaa, kalaa, ruuantähteitä, kananmunia, rasvaa ja mitä mieleen juolahtaa. Jos eilisen salaatin herneet jäivät koiraltakin syömättä niin entä sitten! Mikä olisi parempaa aivotyötä ja virikkeistämistä koiralle kuin herneiden blokkaaminen pois maistuvampien suupalojen joukosta. Kun koira oppii valikoimaan ja pitämään tolkun päässään ruokaa syödessään, se ei myöskään imuroi summamutikassa kaikkea vaarallista mahaansa ulkona teiden varsilta.

Vaihtelu ruuan tarjoamistavassa

Yksi erinomainen tapa ruokkia koiraa on kouluttaa sitä. Kun palkitset nälkäistä koiraa ruualla on koira taatusti motivoitunut koulutukseen ja oppiminen on nopeaa. Koira saa tehdä töitä ruokansa eteen ja sinulla on käsissäsi pian paljon tottelevaisempi koira.

Ruuan tarjoamiseen kotona kannattaa käyttää mielikuvitusta. Ruokaa voi piilottaa, laittaa tyhjien pahvitölkkien tai taitellun pyyhkeen sisään ja jos sinulla on oma piha niin heitellä pitkin nurmikoita ja antaa koiran nauttia hetkestään saalistajana. Älä ratko koiralle tarkoitettuja tehtäviä vaan anna sen onnistua (tai epäonnistua) itse. Itsenäinen työskentely ja ongelmanratkaisu nostaa koiran itsetuntoa ja helpottaa paljon esimerkiksi koiran viihtymistä yksin kotona.

Koirilla on lihansyöjän hammaskalusto jossa ei ole ruuan hienontamiseen tarkoitettuja poskihampaita. Koiran kuuluu luontaisesti vain repiä paloja ruuastaan ja nielaista ne kokonaisena - tehokas ruuansulatustoiminta mahalaukussa ja suolistossa huolehtii ruokapalojen pilkkomisesta. Kuivamuonaa ruokakupista syötettäessä luontaisesta ahmimisesta tuleekin yhtäkkiä ongelma ja erityisesti syvärintakehäisille roduille mahalaukun kiertymäriskin kautta jopa todellinen hengenvaara. Kun kuivamuona syötetään pihanurmelta tai aktivointilelusta kestää päivän kohokohta kauemmin, ruokaa ei voi ahmia ja koira saa samalla mielekästä tekemistä.

Ota vastaan kahden viikon haaste!

Kokeile itse mitä kahden viikon muutos koirasi ruokkimistavassa saa aikaan. Jos et näe mitään muutosta tai jos koirasi ei pidä uudesta tavasta voit huoletta unohtaa nämä ohjeet ja palata kertomaan että koko juttu oli ihan täyttä puppua. Tee siis näin:

Älä tarjoa koirallesi aamuruokaa ruokakupista vaan jätä sille aamuaterian verran ruokaa erilaisiin piiloihin kätkettynä. Erityisesti pentujen kohdalla koiran omat aktivointilelut on suositeltavia, koska koiran voi olla vaikea tulkita että mikä lattialle jätetyistä vaatekappaleista oli sen virikkeistämisrevittävää ja mikä ei. Illansuussa lenkille lähtiessäsi ota taskuihin mukaan ruokaa jossakin muodossaan ja päätä tehdä matkan varrella edes kaksi pientä tehtävää - vaikka koira istumaan ennen suojatielle astumista - josta palkitset sen ruualla. Jos päivän ruoka-annos ei ole kotiin palattua vielä täynnä anna viimeinen ateria pureskelua kestävästä aktivointilelusta joka rauhoittaa koiran iltaa vasten eikä enää aiheuta rajuja juoksuleikkejä.

Jos et ole valmis luopumaan vanhoista tavoistasi niin kokeile tätä tapaa edes osalla päivän ruoka-annoksesta. Takaamme että koirastasi tulee virikkeistäen rauhallisempi, rentoutuneempi ja yhteistyökykyisempi - kaiken kaikkiaan onnellisempi koira!

Kesän agilityilyä

2011-10-30T19:21:00.000+02:00

Eräänä kauniina aurinkoisena aamuna saimme houkuteltua naapuristamme Unnan mukaan katsomaan treenejämme. Silloin oli vielä täysi kesä, hiekka pöllysi ja linnut lauloivat. Unna tallensi Jimin vauhdikkuuden hienosti muistoksi asti. Kuvat pienentyivät bloggeria varten hurjasti, mutta idea säilyi vielä.

Kyseinen kenttä sijaitsee lähes keskellä kaupunkia ja alue on täysin aitaamaton. Vieressä jänikset juoksevat ja sorsat uivat sateen synnyttämässä lätäkössä. Siis paikka on aivan mahdottomia viehätyksiä täynnä. Onneksi Jimi ei ollut niistä kiinnostunut vaan jaksoi välittää siitä mitä emännän kanssa tehtiin. Ja mielestäni hienosti tehtiinkin!

Harjoiteltiin vauhdikkaasti putkeen lähetystä sekä sieltä tulemista. Nokka on jo kohti seuraavaa hyppyä. Itse puolestani näytän tehneen tuossa persjätön. Tykkään jättää koiran selkäni taakse jopa niissä tilanteissa jossa se ei ole kannattavaa.

Harjoiteltiin ihan vaan suoraa hyppyä ja siinähän se näyttää onnistuvan. Jimi osaa mielestäni ajoittaa vauhdin sekä ponnistuksen hyvin. Tosin tässä taitaa olla vauhditon ponnistus menossa.

Tässä mennään jo kohti uusia haasteita! Vauhtia on jo enemmän ja niinpä hypyllä on korkeuttakin enemmän.

Alastulo ja tsekkaus minne ollaan menossa. Jimiä täytyy kiittää kontaktista sekä siitä, että se hakee sitä. Minun on paljon helpompi keskittyä, kun tiedän perusteiden olevan hallussa. Tosin ensimmäiset kerrat tuolla treenipaikalla jännitin miten kävisi, kun päästäisin koiran hihnasta. Käytin liikaa energiaani siihen ja siksipä emme kumpikaan osanneet nauttia hauskuudesta.

Rengas on este joka vaati ja vaatii edelleen hiomista. Siinähän koira joutuu ihan oikeasti ponnistamaan. Perushypyt ovat kuitenkin mäyräkoiralle todella matalia ja niistä mennään kevyesti ylitse. Renkaaseen paneudumme kotona, tarvittava autonrengas on jo hommattu.

Kiitokset Unnalle vielä kertaalleen onnistuneista kuvista ja kiitokset Pohjois-Karjalan Noutajakoirayhdistykselle treenipaikasta sekä hyvistä treeneistä!

Tunnustus

2011-10-30T08:34:00.003+02:00

Tunnustuksen saaneen pitää:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa

2. Antaa tunnustus viidelle bloggaajalle

3. Ilmoittaa näille viidelle tunnustuksesta.

4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

Kiitämme kovasti saamastamme tunnustuksesta seuraavia blogeja Me and the Mäyräkoira, Dewil kääkät, Elämää keijutalossa sekä Atalan auringon alla!

Katselin tuossa seuraamani blogeja ja näyttää siltä, että jokainen on jo kyseisen tunnustuksen saanut. Tarkoituksenamme olisi kuitenkin saada jaettua tämä sellaisille jotka eivät vielä ole tätä saaneet. Siispä tunnustukset lähtevät:
Joenpenkalle,
Canderellin väelle,
Nauravalle nakille,
Tohtori Myllerrykselle ja Täystuholle,
Manulle ja Nanalle

Sitten ne kahdeksan satunnaista asiaa meistä, jotka toimivat Sheriffeinä.

1) Emäntä innostuu kaikesta ja innostuneisuutta kestää juuri sen verran kun touhu muuttuu liian vakavaksi tai tajuan, että joutuisin oikeesti työskentelemään tavoitteemme eteen. Tästä syystä jokaisen koiran kohdalla on jotain aina aloitettu täpinällä, mutta mitään ei ole saatu viedyksi loppuun. Jimi ei vielä ole jälkivalio, Jone ei ole osallistunut flyball -kisoihin, eikä Jasukaan ole käynyt edes möllitokossa.

2) Uusin ostamamme matto toimii Jasun pissipaikkana, siksi kaveri nukkuu yönsä kopissa. Ärsyttävää kun kaveri ei vaan tahdo sisäistää sisäsiisteyttä eikä me ymmärretä mikä sitä kismittää.

3) Jone on lenkkeillessä Herra Hidalko. Sillä ei ole mihinkään kiire ja se haistelee jokaisen heinän silmät kierossa. Tämä toiminta saa varsinkin sporttisen Jimin vinkumaan raivosta. Luultavasti Jonen haluttomuus lenkkeilyyn johtuu kipeästä ihosta kainaloissa sekä jaloissa. Pojan tilanne on mennyt viime viikkojen aikana huonommaksi.

4) Jimi söi eilen ensimmäistä kertaa elämässään rullaluun täysin itsenäisesti! Yleensä sille täytyy pitää luuta ainakin alussa, mutta joskus alusta loppuun. Eilen en kuitenkaan kerinnyt mennä pitämään luuta heti, kun olin ne antanut koirille. Niinpä hetken päästä se söi sitä suivaantuneesti, ja olikin ensimmäinen jolta se loppui.

5) Taloutemme kani Sohvi yrittää taivutella nyt myös Jasun tassunsa ympärille. Sohvi on tullut koirien kanssa hienosti toimeen, mutta se ei laiskana tahtoisi juosta aina vaan karkuun melkein 13 kiloista mäyräkoiraa, joka painaa sen tassujensa väliin. Niinpä Sohvi on tehnyt nyt selväksi, että nappaa nenälle kaikenlaisia lähestyjiä. Paitsi tietenkään Jonea jonka kani Sohvi on. Jone on ainoa joka saa Jasun murinallaan uskomaan ettei Sohvia liikuteta tai kiusata.

6) Isäntä huolehtii täysin blogin ja kotisivujen ulkomuodon sekä niiden teknisen toteutuksen. Uusimpien kotisivujen ulkoasusta käytiin tiivistä keskustelua jonka emäntä hävisi. Kaikesta huolimatta uusitut sivut näyttävät hyvältä, vaikka toinen vaihtoehto olikin mielestäni parempi.

7) Kaikista tyhmin vuodenaika mielestämme on syksy. Kuten jo aiemmin todettu Jonen tilanne on vain pahentunut, kiitokset kostean ja lämpimän syksyn. Lisäksi inhoamme tätä pimeyttä, aina täytyy viritellä kaikki heijastinliivit ja lamput mukaan, kun lähtee lenkille. Jasu näkee pimeällä myös mörköjä, Jone on jo onneksi lopettanut pimeydelle haukkumisen.

8) Blogin suhteen yritän saada itsestäni enemmän niskasta kiinni. Haluaisin jakaa enemmän elämästämme kanssanne, mutta en vaan saa konettani syliin. Suurin syy on siinä, että työpäivän vietän koneella. Lisäksi kotosalla odottaa välillä kolme virtapiikkistä sekä yksi karvapallo toimintaa. Tunnen joskus niin syyttävät katseet jopa selässäni, jos avaan koneeni...

Uusiutuneita sivuja pääset kurkistamaan tästä.

Koirapuistossa

2011-10-19T20:55:00.002+03:00

Kävimme Jasun kanssa sunnuntaina koirapuistossa haistelemassa uusia tuoksuja. Olenkin varmaan ilmoittanut kantani kaupungin koirapuistoihin: Hienoja keksintöjä, mutta vain tuttujen koirien kesken. Tahdoin kuitenkin tarjota Jasulle mahdollisuuden harjoitella luoksetuloja ja niinpä suuntasimme agitreenien jälkeen koirapuistoon (Jasuhan ei treeneihin osallistunut, kun Jimi tahtoi opetella kaikki mahdolliset ohjauskuviot kanssani).

Jätimme Jimin odottamaan autoon ja lähdimme nuorukaisen kanssa tallustamaan pienen matkan puistoon. Jasu oli ihan ihmeissään miksi hän on yksin matkassa ja mihin sitä ollaan viemässä. Astuimme porteista sisällä ja pidin koiran kiinni, sillä meitä kohti juoksi pieni terrieri. Ajattelin sen murskautuvan Jasun tassuihin, kokoero oli vähintäänkin valtava. Pojat vaihtoivat kuulumisia ja päästin Jasun irti. Hetken se juoksi viiden kuukauden ikäisen russelin kanssa, mutta kyllästyi sitten. Niinpä tein luoksetuloja häiriöissä. Yllytin Jasun aina pois luotani ja kutsuin takaisin. Pentukoira kävi pörräämässä jaloissamme, mutta Jasu totteli kuin unelma. Ehkä se saa leikkiä kotona niin paljon ettei sitä huvita uudet tuttavuudet. Kiersimme puistoa peräkkäin, hieman harmittaa josko olen laiskuuttani tehnyt Jasusta koiran jolta uupuu rohkeus. Toisaalta olisi hienoa vaan nyt uskoa, että se tahtoo totella. Kaikista kolmesta sen luoksetulo on kuitenkin myös kotipihalla vahvin. Metsään en kyllä uskalla sitä vielä päästää irti. Siellä on kuitenkin kaikkea mielenkiintoista.

Otimme puistossa tasan yhden kuvan, tuon missä junnu istuu penkillä. Jasulla on hirmuinen into hyppiä kivien ja penkkien päälle. Se tahtoo olla agitähti jonain päivänä. Penkin vierestä sitten löydettiinkin yllätys jota en olisi tahtonut löytää: pieni pyöreä tabletti. Se oli jo hiukan sulanut maahan ja muistutti jotain särkylääkettä. Oikeesti kuka ihme ottaa lääkkeitä koirapuistossa? Vai oliko se tarkoitettu jollekin koiralle? Onneksi vain harva taitaa popsia pillereitä ilman houkuttelua, mutta silti. Eipä niin kauheasti huvittanut nähdä sellaista siellä, olipa se sitten siellä tahattomasti tai tahallisesti. Siksipä kehoitankin katselemaan ympärille Joensuun Rantakylän koirapuistossa. Toivottavasti se oli jokin yksittäinen tapaus, mutta silti mietityttää. Korjasimme tabletin ja toivotaan ettei niitä löydy sieltä tai muualtakaan.

Arvokas hirvikoira löytyi ammuttuna metsästä Juuassa

2011-10-03T16:56:00.001+03:00

Ote maakuntamme lehdestä, Karjalainen 3.10.

Juuan ja Polvijärven maastoissa tapettiin lauantaina arvokas hirvikoira. Omistajat löysivät koiran noin kello 23 Juuassa metsästä 50–60 metrin päässä Tervakankaantiestä.

Nokotin Däsy -niminen koira oli arvokas harmaa norjanhirvikoiranarttu. Koira oli kaksoisvalio.

– Koira on alivakuutettu, sillä vasta kesällä se sai toisen valiomerkinnän. Sitä käytettiin jalostukseen, ja sillä on tehty pentuja, koiran omistaja, juukalainen Mika Juntunen kertoo.

Koiran lauantai oli varattu treenaukselle. Hyvän jahtivainun saanut koira ei ihan helposti isäntänsä luokse palaa. Juntusen koira sai hyvän haukun ja siirtyi päivän aikana maastossa mutkitellen 57–59 kilometrin matkan Martonvaaran läheisiin maastoihin Juuan ja Polvijärven rajamaille. Juntunen ilmoitti koiran liikkeistä alueen hirviporukoille, joten kenelläkään ei pitänyt olla mitään vieraan koiran liikkumista vastaan.

Joka tapauksessa koira tapettiin lauantaina illalla kello 20–21.30. Teon tahallisuudesta ei ole epäilystä.

– Tutkapannan mukaan koira oli jossain vaiheessa liikkunut yli 30 kilometrin tuntinopeudella, Juntunen kertoo.

Koiran maksiminopeus maastossa ei nouse yli 20 kilometriin tunnissa, joten koira sai elämänsä viimeisinä hetkinä auton kyytiä.

Koiran lopetus oli tohelon työtä. Koiran päässä oli pienikaliiperisen aseen reikä kallon yläosassa. Löytöpaikan verijäljistä päätellen haavoittunut koira oli raahautunut pitkän matkan tien laidalta metsään ennen ikiuneen nukahtamistaan. Luodin reiän kaliiperi sopisi pienoiskiväärin luotiin.

Koiran todellinen arvo olisi ollut hyvän matkaa yli 10 000 euroa, jos siitä olisi perjantaina rehellisille kaupoille lähdetty.

Alueella noihin aikoihin liikkuneita ja asiasta jotakin tietäviä pyydetään ottamaan yhteyttä Juuan poliisiin numeroon 071 8755 893 tai 071 8755 894.

Buongiorno!

2011-09-29T20:02:00.007+03:00

Mainos Rooman metroasemalla. Onkohan tämä Jonen sukulainen?

Käytiinpä tässä lomailemassa isännän kanssa viikko Roomassa. Lämmintä, katsottavaa, ihmeteltävää ja ihmispaljoutta riitti, tuota viimeistä lähinnä riesaksi asti. Omatoimimatka oli mukava kokemus ja ensimmäinen kerta jolloin olimme erossa koko laumasta pidemmän aikaa.

Isännän vanhemmat tulivat asumaan tänne meille hoitojakson ajaksi ja täällä olikin pärjätty hienosti. Ohjelmassa oli ollut lenkkeilyä, aktivointia, pihatöitä ja koti olikin siivottu & järjestelty paraatikuntoon. Viikon ajan oli jopa pidetty päiväkirjaa, mikä olikin erityisen kiva ylläri.

Roomassa tuli kyllä katseltua paikallisia koiria aika tarkasti. Ja mikäs oli katsellessa sillä enemmistö oli mäyräkoiria! Nähtiin jokunen sekarotuinen, mutta lähes kaikki puhtaat olivat mäykkyjä. Se taitaa olla siis suosittu ja sopeutuvainen rotu. Siellä ne taapertivat omistajansa kanssa ihmisvilinässä johon en omia koiriani uskaltaisi ihan heti viedä. Yksi oli lentokentälläkin ilmeisesti matkaan lähdössä. Hauskinta oli myös seurata niitä shoppailevia koiria, jotka kulkivat trendikkäästi vaatekaupoissa, vetämättä ja rynnimättä. Eräänä aamuna kyllä piti hieraista silmiä isännän kanssa, sillä näimme mäykyn aivan irti kadulla. Vieressä oli vilkas autotie ja koira oli irti liikkeen edessä. Sillä ei ollut edes pantaakaan, mutta ei se näyttänyt mihinkään lähtevän. Seurasimme hetken tilannetta, kun ihmiset kävivät silittelemässä sitä, aivan uskomaton kaveri.

Mäykyt olivat todella pieniä ja siroja, mutta eihän ne italialaiset ole mitään isoja itsekkään. Tulikin villi ajatus, että jos vielä joskus erehdymme ottamaan mäyräkoiran haemme sen Italiasta. Ne näyttävät olevan todella huolettomia ja riistavietittömiä.

Hengenheittotattia etsimässä

2011-09-12T21:39:00.007+03:00

Syksy, tuo ihanainen vuodenaika jolloin ihmiset rasittavat itsensä marjastuksella, metsästyksellä, sienestyksellä sekä muulla olennaisella. Meillä ei juurikaan oteta pulttia siitä jos pakastin ei pursua marjoja (täytyyhän koirien ruuat mahtua pakkaseen), mutta oman osamme mekin metsästä kuljetamme kotiin. Lisäksi koirat ovat tänä syksynä oppineet syömään myös puolukoita. Mustikathan ne vetelevät suoraan suuhunsa, mutta puolukka tulee soseuttaa johonkin esim. kurkkuun tai raejuustoon.

Mustikassa tosiaankin käytiin lenkin ohella ja hermot kiristyivät melkoisesti. Yksi ihminen ei vaan riitä kolmelle koiralle ja mustikkamättäälle. Ensinnäkin koirat talloivat edessäni suurimmat mustikat jalkoihinsa. Kätevää jos tahtoo suoraan mustikkasurvosta. Jos taas pysähdyimme täysin, ne söivät suurimmat mustikat edestäni. Niinpä laitoin ne kiinni puuhun talutusvyöllä. Samassa alkoi vinkuminen joka kylläkin pian loppui. Sitten alkoi lentämään mustikkamätästä kaaressa. Eipähän tarvitse siitä sitten kerätä ensi syksynä yhtään mitään... Mustikkasato jäi laihaksi, mutta onneksi metsässä on kaikkea muutakin.

Sohvi tässä taannoin julkaisi opetusmateriaaliksi kelpaavan teoksen jossa opastetaan Mäykystä tattikoira. Meidän ei ilmeisesti tarvitse opettaa koiriamme, sillä ne osaavat jo homman. Niitä vaan täytyy osata lukea! Eli mennään metsään ja kävellään täysin toiseen suuntaan kuin minne kolmen mäyräkoiran nenä näyttää. Ja kappas sieltähän se suurin sato löytyy. Tällä hetkellä saaliiksi ollaan saatu karvalaukkuja, haaparouskuja ja jotain muutakin. Nimeä en muista, mutta ne muistuttivat erästä sientä joka löytyi sienikirjasta. Niinpä, en tiedä uskaltaako joulupöydän sienisalaattia syödä. Kontioniemessä ei edes tarvitse hypätä juurikaan luontopolulta löytääkseen sieniä. Siispä myös Jone pääsi sienestämään, mikäpä olisi enää parempaa, siis jos ei oteta laskuihin valmista Saarioisten sienisalaattia?!

Kenen nenä näyttää oikeeseen suuntaan?

Saalista lähellä...

Voi pojat! Löytyykö täältä niitä tryffeleitä?!

Hengenheittotatti, parasta 1. luokkaa, tiedä kuin hyvää tämäkin olisi kunnolla ryöpättynä...

Jone ja sen iho osa 2

2011-09-07T10:14:00.004+03:00

Kesän siitepölyt alkavat olla jo lopuillaan ja Jonen ihon pitäisi ryhtyä normalisoitumaan. Pari viikkoa sitten jo lopetettiin Prednisolonin syöttäminen, mutta siihen piti palata hyvin äkkiä. Koira rupesi raapimaan vimmatusti kainaloitaan ja kalttaamaan tassujaan. Lisäksi yksi tassuista aukesi ihan normilenkillä. Nyt oireet taas ovat pysyneet suhteellisen vähäisinä (5 mg Prednisolonia ja Keratolux -shampoolla pesu 2 krt/vko), mutta ulkoiluun tulee panostaa entistä enemmän huomiota. Kaikkia ryteikköjä tulee välttää, samoin varvikkoa, märällä kelillä ei voi kävellä hiekkatiellä ja juoksuttamista tulee myös harkita, viimeksi aukesi jalka sillä valjaat olivat hinkanneet suurimman osan matkasta. Eli jäljelle jää tasaista tallaamista pururadalla. Uutuutena tuohon vältettävien listaan tulee nyt myös heinikko. Sunnuntaina nautimme Jonen kanssa kaksin maaseudun rauhasta entisen mummolani pelloilla ja koira pomppi oikein iloisena & onnellisena. Heinät olivat kuitenkin repineet mahaa auki ja niinpä tuloksena oli todella punoittava rinta ja maha.

Niin kovin onnellinen koira pellolla

Kuulin agitreeneissä eräästä noutajasta, jolla todettiin muutama allergia enemmän kuin Jonella, ettei sitä voi tällä hetkellä juurikaan kävelyttää. Tassut olivat auenneet niin pahoin, että koiralla tulee olla jopa sisällä sukat jaloissa. Niin ja se on pientä vielä siihen mitä muuta hoitoa ko. koira vaatii. Siis kuulostaa aivan kohtuuttomalta. Ja sekin koira on noin 2-vuotias ja tarkoitus oli harrastaa kaikkea metsästyksestä tokoon.

Riemuissani siis odotan jo talvea, sillä tiedän oireiden vähenevän, mutta ennen sitä on vielä monta mutkaa matkassa. Syksyn märkyys saa erilaiset homeet esiin ja Jone on niillekin allerginen. Sitten märkä sää aiheuttaa jo itsessään iho-oireita, mikäli koiraa ei saa niin tarkasti kuivattua. Eli aamulenkin jälkeen koira pitäisi keritä pestä ja kuivata hyvin ennen töihin lähtöä. Sitten pitäisi opetella kulkemaan tossut jalassa, ihan vaan siitä syystä ettei märkä hiekka hankaa anturoita. Jokainen joka on kokenut energisen mäyräkoiran tietää miten hankalaa se tossujen kanssa lenkkeily on. Varsinkin jos eräs nimeltä mainitsematon pitkäkarvainen repii tossuja toisen jaloista.

Kävimme tarkastamassa myös oman tonttimme ja sen rannan

Eläinlääkärille sain varatuksi sentään ajan, mutta sekin on 29.9. Silloin on ainoa ilta aika lääkärille jolla olemme käyneet aiemmin. Yritän ehdottaa josko aloittaisimme jo silloin siedätyshoidot, koska eihän tästä muutoin tule mitään. Olen niin monesti jo miettinyt onko Jonen elämä edes elämisen arvoista. Se ei voi juosta ja samoilla siellä missä muut voivat. Tai ainakaan maksamatta siitä kovaa hintaa. Tuntuu kauhealta katsoa itseään järsivää koiraa ja miten sen saisi ymmärtämään, että me ihmiset yritämme auttaa sitä. Toki kaikkemme me teemme ja koirasta ei luovuta, mutta onhan tämä jotain aivan älytöntä. Onneksi se sentään tuntuu nauttivan ollessaan suihkussa minun ja vinkulelun kanssa. Eikä se näytä vierastavan päälle puettavaa t-paitaa. Harmitus on kyllä suuri, sillä tällä hetkellä koiran kanssa ei todellakaan voi tai ole järkevä harrastaa mitään. Täytyy vain toivoa, että tästä kaikesta on joku päivä hyötyä ja että saamme Jonesta vielä mitä mainioimman harrastuskaverin. Ja että tämä kaikki vain kypsyttää koiraa ja kasvattaa sen malttia. Onneksi siitä sentään on tälläkin hetkellä paljon iloa ja oppimista, sekä se on isännän loistava pelikaveri pallopeleissä.

Siis mitkä säännöt?!

2011-09-05T14:19:00.006+03:00

Me ei harrasteta koirapuistossa patsastelua, mutta sopivan tilaisuuden tullen saatetaan sellaiseenkin sortua. Se vaatii siis tyhjän koirapuiston sekä lenkin kaupungilla. Muutaman kerran tämän vuoden aikana ollaan siis käyty juoksentelemassa puistossa. Nehän ovat hienoja keksintöjä, mutta kuten kaikissa on niissäkin niitä varjopuolia. Vaadinkin koirilleni tyhjän puiston, siitä syystä etten tahdo aiheuttaa tarpeetonta hämminkiä koirilleni tai muille kanssa eläjille. Meidän pojat on eivät käy kenenkään kimppuun yksin, mutta laumassa ne tietävät olevan vahvoilla. Lisäksi laumassa tyhmyys tiivistyy ja nämähän eivät luovuta ihan helpolla. Eli jos joku haastaa, niin aivan varmasti saa kaksin verroin vastusta. Lisäksi vierastan puistoja hiukan myös sieltä löytyvien pöpöjen takia. Onhan niitä tienvarsillakin, mutta tuolla pienellä alueella on niin monta käyttäjää. Tietysti suurin osa on rokotettuja, mutta silti. Sosiaalisen puolenhan tuolta saisi kuntoon nopsasti, mutta valitettavasti jokaisella kaupungin puistolla on omat vakkarinsa ja on lähinnä surullista mennä silloin sinne, kun paikalla on jonkin tietyn rodun / porukan treffit käynnissä.

Joka tapauksessa jokunen aika sitten Joen yön jälkeisenä aamuna oli koko pahamaineinen Joensuun Rantakylä unessa. Niinpä käytimme tilanteen hyväksemme ja katsastimme äijien kanssa ensin vanhat lenkkimaisemat ja sitten käytiin puistoissa.

Uutuutena puistoonkin oli laitettu järjestyssäännöt ja suhteellisen näkyville. En tietenkään lukenut niitä sen tarkemmin meidän astuessa sisään. Luin ne sitten jälkeen päin ja huomasin meidän jopa rikkoneen yhtä niistä. Tosin kuopan oli jo joku aloittanut aikaisemmin, mäykyt vain jatkoivat operaatiota. Joka tapauksessa kavereilla oli hauskaa, Jone ja Jasu seurasivat minua muutaman metrin päässä, vaikka yritin eksyttää ne. Jimi puolestaan kaivoi kuoppaa koko ajan. Tuli se sentään siinä vaiheessa, kun huusin puiston ovelta hei heit. Ilmeisesti sitä kuitenkin hiukan pelotti, että se oltaisiin sinne hyljätty. Oikeesti käynnistä tuli hyvälle tuulelle ja niinpä päätinkin, että annan pojille mahdollisuuden jatkossakin vimmata noissa paikoissa sopivan tilaisuuden tullen.

Jo on koirassa kokoa!

2011-08-28T17:05:00.005+03:00

Kävimme siis joku viikko sitten turistina näyttelyssä ja saimme palautetta Jasun koosta, tosin vain yhden negatiivisen kommentin. Ehkäpä muut eivät kehdanneet pahoittaa mieltäni. Mielestäni paino on vain numero ja katselen omia sekä muita koiria ihan tavan silmällä, koska en tiedä rakenteesta juuri mitään, vaikka rotu olisikin mäyräkoira. Mielestäni koiran terveys on pääasia, pienikään pyöreys ei ole pahasta, enkä koe koiriemme olevan lihavia saati edes pyöreitä. Niiltä erottuu selvästi kapeampi lantio ja mielestäni se riittää.

Mittasin kuitenkin herrasväen ja toivoisinkin teidän mäyräkoirien kanssa eläviä kommentoimaan miltä lukemat näyttävät teidän koiriinne nähden. Sillä jos meidän luvut ovat jotain tähtitieteellisiä täytynee meidän sitten ryhtyä tekemään jotain. Ruokinnassa olemme siirtyneet lähes täydelliseen barfaukseen ja myönnän olevani huono arvioimaan ruokamääriä. Pojat onkin syöneet lähinnä jauhelihaa sekä marjoja kuukauden ajan eikä paino ole heilunut suuntaan tai toiseen.

Jonen puolia täytyy pitää hiukan ja mainita, että se on selvästi kortisoonin turvottama. Se painoi talvella saman verran kuin nytkin, mutta erona on ettei Hurtan koon 60 y-valjaat tahdo enää mahtua päälle. Eli elimistössä on nestettä, joka puolestaan suurentaa lukemia sekä tekee siitä pönäkämmän.

Mitä itse poseerauksiin tulee ne oli nopeasti otettuja ja ainoa joskus seisontaa harjoitellut on Jone. Mielestäni Jimi olisi ansainnut paremman kuvan, mutta kuvaaja ei suostunut enää sitä ottamaan. Ja oikein hieno jalanvenytys kuva oli poistettu ennen kuin kerkesin sitä nähdä :) Pääasia lienee, että ne nyt on suurin piirtein keskellä kuvaa ja edes jotenkin koiran näköisiä.

Taxmania Duracell, 1 v 3 vkoa
Paino 12,9 kg
Rinta 55 cm
Selkä 45 cm
Kaula 33,5 cm
Säkä 31 cm
Lanne 43 cm

Hakiavan Ganymedes, 2 v 7 kk
Paino 12,6 kg
Rinta 55 cm
Selkä 42 cm
Kaula 35 cm
Säkä 27,5 cm
Lanne 44 cm

Chesthill's Korona, 4 v 5 kk
Paino 11,4 kg
Rinta 54 cm
Selkä 40 cm
Kaula 35 cm
Säkä 29 cm
Lanne 42 cm

Mites teillä muilla voidaan?

Jimmy rappiolla

2011-08-21T18:27:00.002+03:00

Tuo sitä kaljaa! Eihän tätä kestä selvin päin.

Jos rappio on sitä että rakastaa, ottaa hetkistä kii eikä tahdo tappaa. On mukavaa olla rappiolla, olla vaan, täysi nolla. Rappiolla on hyvä olla, ei huolet paina, ei rasitu polla. Antaudu sinäkin suosiolla taikka anna meidän olla!

Hassisen Kone - Rappiolla

Jasu juhli

2011-08-18T17:47:00.004+03:00

Niin tosiaankin se Jasuhan täytti jo vuoden, vaikka onkin ihan kakara. Juhlapäivä sattui kiireiselle viikonlopulle joten Jasu sai lahjansa vasta viime sunnuntaina. Se sai viettää aamupäivän yksin emäntänsä kanssa.

Ensin käytiin agilityssä ja todettiin ohjaajan kanssa, että siitä leivotaan agikoira. Sen verran hienosti kaveri työskenteli. Mitään vaikeita asioitahan siltä ei voi vielä toivoa, mutta hei se pysyi kontaktissa täysin irti täysin aidattomalla kentällä! Jasun kanssa pystyn tutustumaan esteisiin itse rauhassa, sillä se istuu ja ihmettelee maailmaa samalla, kun minä ihmettelen radan etenemistä. Niinpä jatkossa sitten harrastan agia kahdella koiralla. Se tarkoittaa siis käytännössä sitä, että ensin tutustun esteisiin Jasun kanssa ja sitten Jimin kanssa käydään se vähän vauhdikkaammin läpi. Kuten ohjaaja sanoikin molemmat tekevät hyvin, mutta eri tyylillä. Jasu tekee kanssani ja innostuu uusista asioista. Jimi puolestaan on niin innoissaan, että joskus unohtaa emäntänsä. Lisäksi minulla itselläni pitäisi olla Jimin kanssa niin paljon enemmän vauhtia. En vieläkään pysy sen vauhdissä. Treenejä saisi seurata sellaiset ihmiset jotka epäilevät pääsekö mäykky mihinkään noilla jaloillaan :)

Treenailujen jälkeen käveltiin treenikentältä tien yli koiranäyttelyyn. Siis turistiksi. Käytiin katsomassa Elo-Kareliaan vääntäytynyttä porukkaa. Jasu tapasi sukulaisiaan ja muita koiruuksia. Itselläni oli tarkoitus saada hihamerkki koulutusliiviin, mutta myyntikojut olivat surkeita ja mitään hihamerkkejä ei löytynyt.

Olin kyllä helpottunut etten ollut osallisena näyttelyissä, jotenkin koko touhu rupesi inhottamaan. Kerrankin oli aikaa istua kehän reunalla ja kuunnella ympäröivää elämää. Onhan se hienoa nähdä koiria jotka esiintyvät, mutta hohhoijaa sitä säätöä siinä koiran ympärillä. Jasu olisi ollut kyllä valmis kehään käytöksensä puolesta. Harmi ettei siitä näyttelykoiraa sitten kuitenkaan tullut. Joka tapauksessa hirmuista hössötystä ja räpellystä niiden numerolappujen kanssa. Sitten lennosta vaihdetaan koiraa ja tiuskitaan sille joka koiran ottaa esille kopista. Sitten mennään kehään tekohymyssä. Koira revitään hihnassa pöytää kohti ja sitten, kun se jo seisoo siinä pöydällä niin räpelletään sitä numerolappua paikoilleen. Ja siinä vaiheessa jos koira ei hermostu esittäjän sähellyksestä vaan kestää tuomarin kopeloinnin samalla, täytyy koiralle nostaa hattua. Siis tämä oli yksi esimerkki ja mainittakoon, että esittäjä oli mies, joten se selittää jo paljon :) Kyllähän minäkin nykäisen koiriani ja möykkään välillä, mutta jotenkin tuo oli niin turhaa showta.

Ai niin ja vaikka oltiin kehän ulkopuolella saatiin lukuisia arvosteluja. Venäläiset ihastelivat Jasua ja kyselivät sen vanhemmista. Joku kehui sen päätä ja toinen kroppaa. Joku perhe puolestaan kysyi miten mäyräkoiran voi opettaa. En prassaillut tempuilla vaan temputin välillä koiraa luppoajalla tempuilla, istu, maahan, tassu ja kieppi. Siis ihan perusjutuilla. Kun kerroin meidän aloittaneen agilityn kysyttiin minulta miten se sen oppii. Vastasin omasta mielestäni aika kaiken kattavasti: hyvällä palkalla. Eihän mäykky tyhmä rotu ole. Kyllä se tekee, mutta ei ehkä ole kaikkein helpoin koulutettava, mutta kuka nyt täyttä palvelualttiutta tahtoo?! Ihan täysin positiivista palautetta ei kylläkään saatu. Katselin käyttöluokan mäykkyjä (2 kpl uroksia) ja totesin siinä Jasun kasvattajalle niiden olevan mielestäni liian laihoja. Siis ne olivat rimppakinttuja mielestäni. Tähän siinä vieressä oleva nainen tokaisi: Tuo oma koiras on läski! Ollaan tiedetty Jasun olevan pullero, mutta sehän on vielä kakara. Onneksi kasvattaja puolusti meitä, sillä itse en saanut sanaa suustani. Se tuli niin yllättäen. Harmi etten nähnyt tätin omia koiria, olisin päässyt sanomaan yhtä rakentavaa kritiikkiä. Me aina käskemme haukkuvaa koiraa, mutta entäs mitä pitäisi sanoa näille huuteleville ääliöille? Haistakoot pitkän p:n.

Jasu oli kyllä oikein ihanainen koira koko aamun ja alkavan iltapäivän. Se ei välittänyt mistään suuremmin ja kotiin marssikin aika väsynyt koira. Lahjaksi sitten jokainen sai vielä maistuvan luun ja Jasulle on ostettu uusi vinkulelu, joten sen kanssa agilityn pitäisi kiinnostaa. Kolme päiväähän tässä on ja sitten mennään treenaamaan tummien äijien kanssa. Nakit on jo ostettu ja emäntä odottaa jo ihan täpinöissään tulevia treenejä.

Tästä näet Elo-Karelian tulokset.

Synttärisankari Jasu

2011-08-05T17:20:00.002+03:00

Jasu juhlii tänään 1 -vuotissyntymäpäiväänsä!

Me ja meidän Kickbike

2011-07-31T21:58:00.000+03:00

Myönnän olevan mainosten uhri. Kaikkea uutta siis tekisi mieli kokeilla ja yleensähän niihin sitten tulee petyttyä kovasti. Kaveri osti jokin aika sitten Kickbiken ja sen tehoista innostuneena se jäi muhimaan minunkin päähäni. Lisäksi eräs pieleen mennyt pyörälenkki sai jopa minut hiukan kauhistumaan mäyräkoiran kanssa pyöräilystä.

Mehän oltiin lähdössä eräänä päivänä Jimin kanssa pyöräilemään, se kun niin tykkää juosta. Ajattelin että uhmataan hiostavaa +25 asteen keliä ihan pienellä lenkillä. Laitoin Jimille Husky-valjaat päälle ja lähdin kaivelemaan pyörääni (Jopoa varastosta). Jossain vaiheessa fleksi tuntui yllättävän kevyeltä ja katsoessani mitä koira puuhailee, koiruus seisoi tiellä. Seisoin siis varastossa kädessäni fleksi ja tyhjät valjaat. Niinpä niin, koira on laitunut ja valjaat on isontuneet... Pahin mahdollinen olisi edessä: intoa puhkuva koira ilman kaulapantaa ja yhteystietoja, tietenkin nokka siihen suuntaan jossa jyrää suurimmat rekat. Koiran hävitessä horisonttiin, en muuten ole ikinä nähnyt koiran enkä mäyräkoiran juoksevan niin kovasti, otin varastosta ensimmäisen löytämäni pyörän esille. Mainittakoon tässä vaiheessa, että mitkään huudot eivät saaneet koiraa kääntymään. Eivät edes ne voimasanat. Naapureilla oli ehkä toimestamme hiukan hupaisaa.

Hiukan epäröiden sain isännän maastopyörän satulan tarpeeksi alas ja lähdin polkemaan tuskanhiki otsallani siihen suuntaan johon talomme kovakuntoisin kaveri oli lähtenyt. Lähdin matkaan ajatellen kaikki kauheudet läpi. Olimme nimittäin juuri aiemmin käyneet Jonen kanssa sauvakävelyllä ja kelasin reitin läpi. Todennäköisestihän Jimi juoksisi saman matkan. Kerkesin polkea pyörällä noin 25 metriä, kun vastaani tuli iloinen mäyräkoira. Ryhdyin torumaan koiraa jolloin tämä alkoi peräntymään, siispä piti ryhtyä lepertelemään, olihan se sentään tullut hakemaan minua mukaansa :) Teimme sitten pienen lenkin yhdessä. Jimin korvat kuitenkin olivat edelleen kateissa ja lenkillä olikin monta kauhistuttavaa vaaratilannetta. Lenkkihän olisi pitänyt jättää tekemättä, sillä se oli varmasti huonoin idea ikinä, varsinkin koiran tehdessä matkalla mitä itse tahtookaan. Itsepäisenä ja hiukan häpeissäni kuitenkin annoin kaverin juosta intonsa puhki, sillä olimmehan päättäneet käydä pyöräilyllä.

Tapauksesta viisastuneena kävin sitten vähän kaupungilla ja palasin sieltä sitten tuollaisen vehkeen kanssa kotiin. En raaskinut ostaa sitä kaikkeen kovimpaan käyttöön ja todelliseen maastoon soveltuvaa mallia, mutta otin sellaisen jolla pitäisi päästä myös luontopoluilla ja hiekkatiellä.

Testasimme Kickbikeä kaikkien koiruuksien kanssa, siis jokaisen kanssa erikseen. Jone oli aivan innoissaan vehkeestä. Sen kanssahan pyöräilyä ei ole tehnyt mieli edes yrittää. Niinhän se nytkin haukkui alkumatkan ja vääntelehti suuntaan jos toiseenkin. Lisäksi muutaman kerran se oli todellakin jäämässä jalkoihin. Ilokseni huomasin, että sehän osaa pysähtyä hienosti huutoon; SEIS. Kävimme Jonen kanssa noin 4 kilometrin lenkin tihkusateessa. Matka sisälsi asfalttia, hiekkatietä, pururataa ja ylä- sekä alamäkeä. Jasun kanssa käytiin myös testaamassa laite. Jasuhan ei vielä saisi ikänsä puolesta juosta lenkkejänsä, mutta kyllähän sitä kokeilla voi. Meidän matkamme olikin noin kilometri hiekkatiellä ja Jasu meni sen todella nätisti. Pinkoi kuuden metrin päässä tosi hienolla laukalla eikä ollenkaan tullut eteen poukkoilemaan. Jimin kanssa sitten käytiin suunnilleen sama lenkki kuin Jonen kanssa. Tietenkään vauhti ei riittänyt ja sain välillä pyytää kaveria odottamaan. Siitä tympääntyneenä se sitten yrittikin muutaman kerran tehdä yllättäviä liikkeitä vasemmalta oikealle. Pieni palautus säännöistä kuitenkin auttoi asiaan ja loppumatkahan meni hienosti, kunnes... Jossain vaiheessa Jimi ihmeellisesti hyökkäsi tienreunasta toiseen ja hypättyäni bikestä revin jalkani johonkin todella terävään osaan. En juurikaan katsellut jalkaani vaan jatkoimme matkaa. Luultavasti tein tietämättä myös verijäljen, sen verran syvä haavasta oli tullut.

Nyt odotellaan, että haava lopettaa vuotamisen ja helteet hiukan hellittävät. Sitten lähdetään taas matkaan. Suosittelen kokeilemaan tuollaista laitetta, sillä mielestäni se on kuitenkin turvallisempi kuin pyörä koiran kanssa. Ja onneksi ostin myös kypärän, tai itseasiassa sain sen tingittyä kaupanpäälle. Maksoin tuosta Kickbike Sport G4 -mallista kypärän kanssa 350 euroa. Olihan se kallis, mutta jospa sillä sitten kiinteytyisi ja ainakin koirat tykkäävät juosta. Itseänihän en saa juoksemaan, vaikka kuinka aina yritän.

Tässä me ollaan, lenkki jokaisen kanssa on juuri tehty. Kamerastakin löydettiin samana päivänä itselaukaisin ;)

Ja näinhän siinä sitten kävi...

Nikkaroimme Sohville aitauksen

2011-07-28T14:35:00.007+03:00

Vastaava rakennusmestari valvoo tiukasti

Helteet ovat verottaneet liikkumista koirien kanssa, siispä jotain muuta aktivointia on pitänyt keksiä koirille sekä itselle. Eräänä päivänä siis kävin hakemassa tuosta läheiseltä sahalta vähän puutavaraa. Palvelu pelasi ja tuolta käyn jatkossakin ostamassa sahatavaraa, mikäli sellaista tarvitsen. Sain suurimman osan rimoista sahattuna määrämittaansa, lisäksi ne kannettiin ja pakattiin autoon eikä edes tarvinnut jonottaa. Kerrassaan hienoa! Hintaa häkille tuli vain 4,40 euroa (rimojen verran), sillä ruuvit ja verkko olivat vanhoja jämiä.

Mikään hieno rakennelmahan tuosta ei tullut, mutta kani on pysynyt siinä ja tykännytkin ulkoilla. Siispä se täyttää kaikki sille asetetut vaatimukset. Toisaalta helppohan tuota oli tehdä yksinkin, kun oli kolme työnjohtajaa paikalla. Välillä kyllä pelotti sattuuko vasara putoamaan "pomon" päähän, mutta kaikista läheltä piti tilanteista selvittiin säikähdyksellä.

Osa lautapojista on jo hellittänyt otettaan

Valmis tuotos

Tuon iloisempaa ilmettä on kanilta kait turha odottaa

Agilityä kotona

2011-07-26T12:35:00.003+03:00

Jimi on aloittanut siis syksyllä 2010 agilityn. Siitä innostuneena koira on pudottanut painoaan ja kiinteytynyt entisestään. Lisäksi emäntä on saanut tuntua ilon hetkiä mäykystään joka on pystynyt tekemään ratapätkiä vauhdilla sekä taidolla. Ainoastaan emännän oma hitaus on tuottanut suurimman ongelman. Lisää nopeutta siis tennareihin ja sitähän saa ainoastaan lisätreenillä. Mahdollisuudet kokonaiseen rataan ovat huonot, mutta ohjausta voi harjoitella muutamallakin esteellä. Tarkoitus olisi kyllä tehdä lisää esteitä sekä haalia niitä sopivista kierrätystavaroista.

Tällä hetkellä toiminnassa kuitenkin on vain kaksi hyppyä sekä Ikeasta löytyvä putki ihmislapsille. Jo noilla on päästy pitkälle ja tarkoitus olisikin nyt loman viimeisellä viikolla nikkaroida muutama hyppy lisää sekä tehdä kepit aurauskepeistä.

Siispä tässä hiukan mallia treeneistämme. Lisää on tulossa kunhan saadaan tehtyä lisää esteitä. Pieni koira kun tykkää niistä isoista, kuten A-esteestä sekä puomista. Joten ne ovatkin suunnitteilla, pihallemme ne mahtuisivat, mutta säilytyspaikkaa niille ei valitettavasti voi järjestää. Lisäksi esteet tulisi olla suhteellisen kevyitä, jotta niitä voi yksinkin liikutella. Siispä joudun käyttämään hiukan mielikuvitusta saadakseni Jimille sekä toisille kokonaisen radan. Mitäpä sitä ei koiriensa eteen tekisi ja sisähalliin päästäksemme pitäisi meidän harrastaa lajia ihan tosissaan. Matka hallille on kuitenkin aika pitkä sekä seura on suhteellisen suljettu ja suosittu, joten harjoituspaikkaa joutuisi varmasti odottamaan jonkun aikaa. Lisäksi harjoitukset tehdään sheippaamalla joka puolestaan veisi Jiminkin kohdalla pois koko idean. Se ymmärtää kuitenkin puhetta enemmän kuin on tarjoamassa vaihtoehtoja naksautuksen mukaan.

Uintia

2011-07-26T12:08:00.004+03:00

Kuten jo aiemmin kerrottu uhmaamme Jonen tilaa ja harrastamme kesällä uintia. Voiko koiraa kieltää uimasta noin +30 asteessa ja kun asumme niemessä jota ympäröi järvi? Mielestäni ei. Ja perusteellisella puhdistuksella järvivesi tuskin tekee tuhojaan iholle. Jasusta on ihan oikeesti tarkoitus tehdä sorsastaja, mutta saman homman mielestäni osaisi myös Jone. Jonella on suurempi into veteen ja kapulan palautus toimii. Jasu puolestaan on varmempi sekä nopeampi uimaan.

Ei taida emäntä luottaa uimataitoihini...

Joka tapauksessa ostin koirille kokeeksi Ezy dog -pelastusliivit. Peten Koiratarvikkeessa ne olivat tarjouksessa 36 euroa. Koko xs todettiin juuri sopivaksi ja liivit ovatkin kuin tehty liikkumiseen. Liivithän on meidän tapauksessa ostettu siksi, että koira saa varmuutta uida myös aallokossa sekä virtauksissa. Varsinkin Jonen sunnuntai -tyylillä uinti näyttää joskus räpiköinniltä aaltojen keskellä. Toki VERI-kokeessa ei liivejä saa käyttää, mutta virtaavassa joessa Kolilla, jossa mahdollinen käytännönharjoitus tapahtuu (oikeassa metsästystilanteessa) tahdon koirien työskentelyn olevan mahdollisimman helppoa. Kiitos Maurin ja Roopen emännälle vinkistä!

Tässä hiukan mallia liivien käytöstä. Jonen olisi tarkoitus tänä kesänä oppia menemään järveen vasta luvan jälkeen ja kapula (tulevaisuudessa sorsa) tulisi tuoda kuivalle maalle. Jasu puolestaan saa vasta keskittyä siihen noutoon. Pahoittelen videoiden tasoa, kova tuuli vaikeutti lelun heittoa sekä hiukan kuvaamista (sai ilmeisesti koko ihmisen heilumaan). Lisäksi yhden ihmisen kaksi kättä kun ei meinaa riittää pitämään koiraa, heittämään kapulaa sekä videoimaan tapahtumaa. Kyllä olisi hienoa, jos isäntäkin viitsisi joskus olla mukana treeneissä ;)

Dokken's kapula sekä "tuoksu"

Niin ja tämmöistä kapulaa me heitellään. Se on tarkoitettu ilmeisesti noutajille, mutta kyllähän tuo mäykyn suuhunkin mahtuu. Lelusta roikkuu kangasta sekä oikea sulka, koska niihin on ruiskuttanut hajustetta joka muistuttaa vesilintua. Koiruudet tykkäävät hajusta, mutta jatkoa ajatellen meidän pitäisi hommata jostain ihan oikea vesilinnun raato tai sitten tekolintu.

Jone kävi jälleen eläinlääkärissä

2011-07-22T16:04:00.010+03:00

Terhakka potilas

Jonen kesää on ollut inhottava seurata vieressä. Koiralle on mielestäni jo syötetty melkoiset annokset lääkkeitä, mutta eilinen käyntimme ei ainakaan niitä vähentänyt. Jonen iho-ongelmat alkoivat siis noin vuosi sitten. Silloin syyksi todettiin liika uittaminen ja järvestä saatu hiivasieni. Uiminen kiellettiin ja loppukesän 2010 Jone kärvisteli rannalla haikaillen. Talvella ongelmat kuitenkaan eivät ryhtyneet loppumaan. Allergiatestit osoittivat 26 (tai 27, en muista) eri ainetta joille koira oli allerginen. Talvi mentiin hienosti muutetulla ruokavaliolla (koostuu erikoisnappuloista RC sekä naudanlihasta). Keväällä 2011 jälleen alkoi ongelmat ja tämä kevät / kesä onkin ollut hurjasti edellistään inhottavampi. Jonea on kuitenkin uitettu, sillä koirasta olisi haaveissa joskus saada Jasun lisäksi vahvistusta sorsametsälle. Uittamisen jälkeen iho on puhdistettu Betadinella.

Hääjuhliamme järjestellessä huomasimme Jonen ihossa uusia oireita. Juhlien jälkeen syytimme itseämme, että olimme altistaneet koiran liialle stressille ja maha tästä syystä olisi mennyt näppylöille. Varasimme ajan eläinlääkärille ja eilen selvisi ettei juhlat olleet ainoa syy uuteen ongelmaan.

Iho kesäkuussa

Kuva 21.7. teippinäytteitä ottaessa

Otin kotona Jonen ihosta teippinäytteet, sillä rimpulevasta ja huutavasta koirasta eläinlääkärissä se on h*lvetillistä. Lääkäri tutki näytteet ja tällä kertaa ihosta ei löytynyt varsinaisesti hiivaa vaan jokin muu pöpö sekä karvatuppitulehdus (follikuliitti). Tämä tulehdus voi johtua mistä tahansa, kuumuudesta, järvivedestä, heikentyneestä vastustuskyvystä, Jonessa riehuvista pöpöistä tai näistä kaikista yhteensä. Joka tapauksessa lääkärille varmaankin olisi pitänyt lähteä heti kun ensimmäinen märkivä näppylä löytyi. Nyt sitten saimme ohjeistukseksi pesun 2 krt/ vko Keratoluxilla. Shampoon olisi tarkoitus kuoria ihoa sekä lisätä ihon vastustuskykyä. Uutuutena saimme antibiootit, kuukauden kuuri Kefalexiä 1 tabl. päivässä. Kortisooni eli Prednisolon jatkuu edelleen, annosta voi jopa nostaa. Nythän Jone on syönyt 5 mg päivässä. Lisäksi ihon puhdistusta Betadinella sekä ongelmakohtiin Canofite -korvatippoja. Kuukauden päästä menemme kontrollikäynnille ja mikäli iho ei ole muuttunut miksikään tehdään lisätutkimuksia sekä ilmeisesti ihmetellään miksi mikään ei tehoa. Eniten minua pelottaa se, että koira kärsii suhteettomasti kutinasta sekä ilkeästä tunteesta ihossa. Lisäksi pelottaa jo sekin, jos oireet leviävät vatsan alta. Koirahan näyttää sitten todella kurjalta ja voin vain kuvitella mitä ohikulkijat ajattelevat nähdessään koiran jolla ei juuri karvaa ole. Kuinkahan moni tulee katsoneeksi ettei yhtä koiraa hoideta ollenkaan?!

Tuliaiset

Nyt jäädään siis odottamaan ihmettä sekä toivotaan helteiden loppumista välittömästi. Lisäksi kuiva ja kylmä syksy olisi toiveissa. Syksyllä aloitamme Jonen kanssa siedätyshoidot. Niillä on saatu hyviä tuloksia ja olenkin valmis niitä kokeilemaan. Tosin en vielä tiedä miten se pistäminen onnistuu ja kenestä ne siedätyksessä käytettävät piikit loppujen lopuksi löytyvät, koirasta vai emännästä... Joka tapauksessa Jone tulee olemaan tämän vuoden kaikelta osalta sairaslomalla. Tärkeintä olisi saada kaveri kuntoon, tuloksia ehtii saada myöhemminkin.

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Pienissä häissä

2011-07-18T09:04:00.008+03:00

Jokunen aika sitten päätimme isännän kanssa juhlistaa yhteistä kymmenen vuotta kestänyttä taivaltamme ja järjestää pienet häät. Suunnitelmat suurenivat huomattavasti alkuperäisistä, mutta kutsut saatiin lähetettyä ajoissa ja järjestelyt hoidettua, vaikka isäntä olikin lähes kaksi viimeisintä viikkoa vuodepotilaana. Jopa juhlien peruutus oli käsillä. Onneksemme kuitenkin bileet saatiin pystyyn ja kaksi päivää niitä jaksettiinkin. Enää olisi tehtävänä urakoida jäljelle jääneet syömingit ja juomingit.

Juhlapaikkaa ei tarvinnut kauaa valita, sillä Sheriffit haluttiin mukaan elämämme tärkeimpään päivään. Pieniä turvajärjestelyitä tosin piti tehdä etteivät vikkelät mäykyt karkaa, kun ovi käy tiheään tahtiin. Suurin osa vieraistahan ei omista koiraa eikä näin tajua sitä kuinka, myös se tottelevainen koira voi juosta ovesta sen jäädessä sopivasti avoimeksi. Pihanportit pysyivät myös lukittuna ja luultavasti se olikin paras ideamme pitääksemme lauman koossa.

Juhlaväkeä oli kahden päivän aikana vajaa 60 henkilöä ja Sheriffit jaksoivat huomioida näistä jokaisen. Jasu sai itselleen uuden kaverin pienestä tytöstä, tosin välillä leikki kävi niin rajuksi, että jopa Jasun pinna oli katkeamassa. Koira kun ei kuitenkaan ole lelu, vaikka se onkin itse lupsakkuus. Jone suhtautui vieraisiin hienosti, sillä eniten pelkäsimme sen stressaantumista. Se istuskeli jossain vaiheessa suurinta hälinää minun ja isäntänsä välissä aivan omassa maailmassaan. Lisäksi Jone ystävystyi pikkuserkkuni kanssa, tätä kohtaamista jännitin ehkä eniten. Unohdin että lapset kasvaa nopeasti ja Jone löysikin Villestä sielunveljensä. Jimi puolestaan oli se villikko jota kukaan ei voinut uskoa vanhimmaksi. Sillä oli kauhea vauhti ja touhotus, joka jatkui vielä eilisellä lenkillä. Eikö sille riitä mikään?! Kaiken kaikkiaan kuitenkin koirista ei ollut häiriötä vieraille eikä vieraista koirille. Uskon että kaikille jäi hyvä maku ja koirille ainakin univelkaa. Tästä on hyvä aloittaa loma :)

Unohdimme ottaa yhteisen kuvan koirista sekä isäntäväestä, tämä on korvaamaton moka. Ehkä jonain päivänä täytyy laittaa juhlatamineet niskaan ja koirat ojennukseen. Tässä on kuitenkin muutama kuva näistä karvanaamoista, jotka kantoivat ylväästi rusettinsa.

Kesällä uidaan!

2011-06-28T22:02:00.006+03:00

Tänä kesänä eräs suurimmista elementeistä on vesi. Jos sitä ei tule kaatamalla taivaalta niin sitten siinä käydään uinnin merkeissä kastautumassa. Jasusta olen toivonut sorsastavaa koiraa ja samalla Jonestakin olen mielinyt sellaista. Jonen tulevaisuus on niin avoinna tuon harmittavan oireilevan ihon takia, mutta mikäli se uinnin kestää niin toki kaveri saa uida.

Lelu ja sen noutaja

Ostimme eräällä reissullamme M&M:n uuden vesilelun, merkiltään Chomper. Viime kesänä ostettu kului loppuun eikä enää pysynyt pinnalla. Siispä ostimme suhteellisen jämäkän lelun tälle kesälle. Tässä hiukan esimakua Jasun noutotreeneistä. Tuossa lelun tuomisessa on meillä vielä paljon parannettavaa, mutta perusteet näyttävät olevan hallussa. Toinen video sitten onkin Jasusta joka riiviöityy aina kastuttuaan. Yleensä Jone on se raukka joka joutuu kärsimään tästä riiviöstä, eikä se vaan saa ikinä sanottua penskalle vastaan.

Riiviö tai ei, osaa se olla suloinenkin.

Uhreja matkan varrella

2011-06-28T17:50:00.000+03:00

Olemme tänä kesänä törmänneet uuteen harmittavaan ilmiöön, nimittäin lenkkipoluiltamme on löytynyt kuolleita siilejä. En ymmärrä kuka tai mikä näitä on tappanut tai kuka edes toivoo siilin kuolemaa?! Joka tapauksessa ne ovat löytyneet pyörätieltä joka viittaisi siihen, että murhaaja olisi ihminen. Toisaalta verinen nenä puolestaan viittaisi, että murhaaja olisi jokin eläin. Tähän naapurustoon on muuttanut lähiaikoina kissoja ja syytämmekin niitä nyt tästä harmillisesta ilmiöstä. Ei tämä kivaa ole, mutta me olemme viettäneet kaikkien uhrien äärellä hiljaisen hetken.

Kentällä käytiin

2011-06-19T17:27:00.003+03:00

Muikeat ilmeet johtuvat siitä että pojat katselevat lokkeja...

Kävimme jälleen tänään Jimin kanssa agilitytreeneissä. Treeniaika on hienosti sunnuntaina joko 8-9.30 tai 9.30-11, olemme vielä kerran tuossa myöhemmässä ryhmässä ja sitten jälleen siirtyy treenaus aikaisemmaksi. Ei voi kuitenkaan valittaa, sillä porukka on mukava ja treenaus rentoa. Hinnaksi koko kesälle tuli noin 9 euroa, eli ei todellakaan paha. Tuohon hintaanhan joissain paikoissa ei saa edes tunnin treenausta.

Harjoittelimme hyppyjä 90 ja 180 asteen kulmissa. Oma ohjaukseni on vieläkin todella haparoivaa ja niinpä Jimiä vähän jarruttaakin emäntä. Kokeneemmalla ohjaajalla koirasta voisi tullakin agikenttien maisteri, ainakin mäyräkoiraksi. Yllättävän nopea se kyllä on ja pysyy hienosti kontaktissa. Siis verraten siihen ettei kentällä ole mitään aitausta ja siellä lentää lokkeja sekä juoksee pupuja. Lisäksi kaikki muut koirat ovat aika lähellä omilla pisteillään, kun yksi suorittaa ratapätkää.

Hypyt ovat Jimille tuttuja juttuja ja niiden lisäksi olikin A-este. Se on ehdottomasti parhain. Jimi oli tänäänkin kiipeämässä sinne ihan takajalat innosta täristen ja käskystä se olikin jo siellä harjanteellä. Alastulossa täytyykin näköjään olla tarkkana ettei se roiskauta ohi kontaktialueen, kuten tänään kävi kerran. Sekin oli oma virhe, mitäs pidin kättä liian ylhäällä. Täytyy huomioida niin monta asiaa jo muutenkin ja sitten vielä erikseen, kun koira on matala.

Ennen Jimin treeniä harjoittelin tyhjällä kentällä Jasun kanssa. Jasu osaa myös odottaa hypyn takana vuoroaan sekä hypätä sen käskystä. Tosin sen työmotivaatio on ajoittaista, joten sitä ei voi viedä vielä treeneihin koko ajaksi. Lisäksi kokeilimme Jasun kanssa keinua. Se on monella epämiellyttävä este, mutta ei Jasulle. Hiljensin kylläkin keinahdusta hiukan, mutta olisin voinut hiljentää sitä enemmänkin sillä se oli Jasun toinen kerta kun tutustui esteeseen. Ehkä Jasukin tykkää vauhdista ja vaarallisista tilanteista ;)

Jonen kanssa puolestaan otettiin hiukan hiljaisuus treeniä kentän perillä. Sehän on sellainen haukkuja, kun vaan näkee vieraita koiria, mutta aika nätisti se hiljeni. Meni jopa maahan, istui sekä teki seuraamista, vaikka vieressä olikin ryhmä vieraita koiria. Intoa työskentelyyn olisi ja harmittaakin suuresti ettei se kestä häiriötä. Mutta eihän kaikkien tarvitse olla samasta puusta ja onhan minulla jo kaksi koiraa jotka toimivat häiriössäkin. Tosin Jone on rauhoittunut lääkityksen ollessa kohdallaan. Tottakai se on tyytyväinen kun ei kutise koko aikaa tai kävely ei koske.

Aamulenkki tehtiinkin sitten kaupungilla hiostavassa säässä ja nyt olisi tarkoitus käydä iltalenkillä kotinurkilla. Olemme saaneet nauttia sateista parina päivänä ja kieltämättä olemme nauttineet luvallisesta laiskottelusta. Ulkohommat on unohdettu ja lenkit lyhennetty, mutta silti porukka näyttää olevan todella tyytyväistä. Pääasia että pari viikkoa sitten kylvetty nurmi saa vettä ja pääsee pian loistoonsa.

Mukavaa hiipuvaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa!

Haaste

2011-06-14T21:27:00.006+03:00

Saimme yllätykseksemme Maurilta ja Roopelta haasteen. Tietenkin otimme haasteen vastaan. Ja haastehan meni näin:

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi
2. Valitse neljäs kuva kansiosta ja julkaise se
3. Selitä kuva
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama

Siispä kuvia pursuava kovalevy auki ja sieltä neljäs kansio. Yllättäen kansio kuului Jonelle ja sieltäpä löytyikin aika mainio kuva.

Selitystä ehkä tähän tosiaankin kaivataan :) Olen varmaan teksteissäni kertonut ettei meidän Jone juuri välitä vieraista ihmisistä eikä lapsista. Se siis pelkää todella paljon lapsia, tosin pientä parantumista on tapahtunut alkaneen kesän aikana. Kaverini muutti perheineen naapuriimme ja olemme sitten pieninä annoksina tutustuneet 2,5-vuotiaan Veikan kanssa. Ennen syvenpää tutustumista Veikkaan kuitenkin otimme teoriaa lapsen hoidosta. Eli kantelin varastosta löytynyttä nukkea sylissäni sekä kuljettelin sitä jalkoni päällä, ikään kuin Amanda (rakas nukkeni lapsuudesta) olisi liikkunut. Junttasin sitten Amandan istumaan sohvalle ja lähdin nurkan taakse seuraamaan tilannetta... hetken päästä Jone kiskaisi nuken leikkeihinsä näinhän siltä oli pikaisesti pää irti. Se siitä teoriasta sitten, täytyy toivoa ettei kohtaamiset lasten kanssa mene yhtä raivokkaasti.

Haastamme mukaan selittämään omaa neljättä kuvaansa seuraavat bloggaajat:
Careliaanin otukset, Brutus ja Hippu, Thö Myyräkoirat sekä Joenpenkan kennelin

Jone ja sen iho

2011-06-09T21:32:00.007+03:00

Blogin päivittely on jäänyt vähemmälle, koska aika ei ole riittänyt. Isäntäväki on tehnyt pihatöitä ja hommannut talvea varten polttopuita. Tekemättömiä asioita on vielä vaikka kuin, enkä jaksa edes luetella niitä. Tarkoitus ei siis ollut mageilla noilla mejä-kokeiden tuloksilla viikko tolkulla, eikä unohtaa teitä seuraamiemme blogien kirjoittajia, viikonloppuna olisi tarkoitus lukea kaikkien kirjoitukset :)

Niin no palataan nyt vielä vähän siihen hienoon viikonloppuun jolloin Jone toi mejässä hyvän tuloksen. Jonen eteneminenhän oli tavallista hitaampaa ja epäilin koiran tassuissa olevan jotain ongelmapesäkettä. Saimme seuraavalle viikolle ajan eläinlääkärille ja teipillä otettu näyte paljasti tassuissa olevan hiivaa. Eli viime kesäinen ongelma oli palannut, vaikka koira ei ollutkaan uinut.

Oikea kainalo ja jalka yritetään pitää "näinkin hyvänä" kesän ajan ja toivotaan ettei vasemmasta lähde karvat.

Joku on nuuskutellut ulkona siitepölyjä...tietenkin allergisin koira on keltaisin.

Käynnillä meille pamahti kesän mittainen sairasloma ja määräykset: Prednisolinia 5 mg/pvä koko kesän ajan. Hiivatulehdukseen Sporanox 10 ml/pvä neljän viikon ajan (ainakin). Ihon puhdistus Betadinella ja siihen sitten vielä Canofite vet -korvatippoja, luultavasti noilla mennään koko kesä ja syksy. Eli kortisonia tulee nyt sitten suun kautta sekä ulkoisesti iholle. Eihän tälle mitään mahda, nyt koira pitää vaan saada selviämään kesästä suurimmatta oireitta. Unohdetaan tulokset tältä kesältä ja toivotaan syksyllä aloitettavan siedätyshoidon tuovan tulosta seuraavalle kesälle. Siitepölykausi on parhaillaan käynnissä ja sitä tuntuu olevan aivan mahdottomasti. Lenkin jälkeen saa puhdistaa koirien nenät, sillä ne ovat värjäytyneet keltaiseksi. Pieni sade piristäisi ja puhdistaisi kunnolla, mutta eipä sitä taida tulla, ei edes ukkosen kanssa.

Oikein mukavia ja helteisiä päiviä teille kamut!

Kauhajoen mejä-koe

2011-05-23T19:43:00.013+03:00

Todistusaineistoa, Tuurissa oltiin

Viikonloppu sujahti taas vauhdikkaasti ja aivan liian nopeasti. Varmaan kerroinkin jo aiemmin siitä mejä-kokeesta joka oli tarkoitus pitää Pääsiäisenä. Lumitilanne koepaikalla, Kauhajoella, oli silloin vielä kokeen järjestämiselle huono, joten koe siirrettiin. Kokeen uudeksi päiväksi siis osui 22.5. Lähtijänä valmiille kokeelle oli Jone. Viime keskiviikkona noin kello 22 varmistui, että peruutuksien takia myös Jimi pääsisi mukaan kokeeseen. Eli matkaan lähdettiin sitten Jonen, Jimin sekä isännän siskon Kikan kanssa.

Evästä ennen teltan pystytystä

Lähdimme matkaan hyvin pakatulla autolla lauantaina kello 7. Matkalla pidettiin yksi tauko ja lauantain päätepysäkki oli Tuurin kyläkauppa. Pientä erähenkeä piti pitää yllä, vaikka koejälki olisikin valmiiksi tehty. Siispä shoppasimme lauantain Keskisen ostosparatiisissa ja illalla pystytettiin teltta leirintäalueelle. Telttailu meni ihan hienosti, mitä nyt suhtellisen kylmä yö aiheutti teltassa tiivistä tunnelmaa. Otin jossain vaiheessa omassa pesässä nukkuvan Jonen omaan makuupussiini ja sen jälkeen meillä olikin oikein lämmintä. Jimi onneksi oli älynnyt mennä omassa kopissaan peiton alle ja säilynyt hyvin paleltumiselta.

Nähtävyyksiä iltalenkillä

Sunnuntaina lähdettiinkin sitten taas hyvissä ajoin kohti Kauhajokea. Yö oli nukuttu suhteellisen huonosti, mutta into ja odotukset tulevasta päivästä auttoivat jaksamaan. Olimme hyvissä ajoin Kauhajoella ja siellä olikin oikein lämmin vastaanotto.

Arvonnan jälkeen selvisi koirien järjestys ja Jone tuli aloittamaan päivän omalla suorituksellaan. Jimille puolestaan koitui VOI-luokan toinen jälki. Eli Jonen suoritus tuli nopeasti enkä kerinnyt edes jännittämään sitä. Ainoa mitä jännitin oli se, miten Jonen tassut kestäisivät maastoa, sillä sen tassusta aukesi antura lauantain viimeisellä pissilenkillä.

Ja sitten itse suoritukseen:

Suorittajana Jone, jälki 19,20 tuntia, tuomarina Jarmo Nummijärvi
Rauhallinen matkaan lähtö. Maa- sekä ilmavainuinen työskentelytapa. Mukava vauhtinen, hyvin jäljellä pysyvä jäljestämissuoritus. Kulmat tarkasti ja makaus merkattiin ykkösosuudella. Toinen kulma tarkasti ja makaus merkattiin. Ajan puitteissa kaato löydettiin.
Tulos AVO 1 / 46 pistettä

Ja tässä sitten toisen Sheriffin suoritus:

Suorittajana Jimi, jälki 24,20 tuntia, tuomarina Jarmo Nummijärvi

Jimi opastetaan jäljelle. Pääosin maavainuista ja sopiva vauhtista jäljestystä. Makauksista 1 ja 3 lievästi merkaten. 2 ja 4 makaus yli merkkaamatta. Kulmat suhteellisen tarkasti. Katkolla pieni rengastus jäljen takana. Suorat osuudet jälkiuralla. Kaadolle pysähdyttiin. Jos makaukset merkattaisiin paremmin niin pisteitä enemmän.

Tulos VOI 1 / 44 pistettä

Eli molemmat pojat toivat hienot tulokset. Pitää olla kavereille kiitollinen, mutta pientä kiitosta pitää kyllä ottaa itselleenkin. Jimin kanssa ei ole makauksiin juuri kiinnitetty huomiota ja sen huomaa. Koira ei todellakaan pysähdy siihen tutkimaan. Jonen kanssa makaukset on harjoiteltu ajan kanssa ja niinpä se sitten kaivaakin makauksella tyytyväisesti sepä jopa syö sitä. Siispä Jasun kanssa pitäisi olla tieto ja taito, joten ei muuta kuin harjoittelua kehiin.

Alla vielä arvostelut vertailun vuoksi:

Kiitokset Kauhajoen metsästysseuralle ja tuomari Nummijärvelle rennosta ja hyvästä kokeesta!

Peukut ja tassut pystyyn!

2011-05-21T12:33:00.004+03:00

Jimi ja Jone on tällä hetkellä matkalla toiselle puolelle Suomea, Kauhajoelle, mejä-kokeeseen. Jimi osallistuu VOI- ja Jone AVO -luokkaan. Alunperin ainoastaan Jonen oli tarkoitus lähteä, mutta peruutuspaikan ansiosta myös Jimi mahtui kokeeseen mukaan. Kokeen tuomarina on Jarmo Nummijärvi. Tulevan yön Sheriffit viettävät Tuurin kyläkaupan maisemissa, koe alkaa huomenna aamulla.

Jasu jäi kotiin talonvahdiksi viettämään äijä-viikonloppua isännän kanssa. Ohjelmassa on kiireetöntä ulkoilua, grillausta ja rentoa chillailua.

Mukavaa viikonloppua!

Pallottelua

2011-05-17T16:45:00.000+03:00

Tuoreimmassa Koiramme -lehdessä oli juttu Pallolajeista piristystä koiraurheiluun. Taloudestamme löytyy yksi todellinen pallohullu. Sen energia olisi hienoa kanavoida oikein ja mikä olisikaan hienompaa kuin yhdistää Jonen tarmo sen rakastamiin palloihin. Flyball olisi juuri oikea laji tuolle säpäkälle tyypille, mutta en vaan ole törmännyt yhteenkään porukkaan joka sitä täällä harrastaisi. Ja toisaalta siihenhän tarvitaan sosiaalinen koira, tosin tämän pienen pyöreän esineen nähdessä olemme monesti olleet ylpeitä Jonen kontaktista. Ehkä siinä olisikin meille sopiva harrastus, niin tai näin ehkä meidän pitää yrittää rakentaa sellainen pallolaatikko, tarvittavat hypythän meillä jo on. Laatikon ideointia ja toteutusta odotellessa voimme tyytyä edelleen ilmapalloihin.

Pirun punkit

2011-05-15T15:18:00.005+03:00

Muistan sen hetken kun näin ensimmäisen punkin tänä keväänä Jonen selällä. Se oli taas jotain kammottavaa ja inhottavaa. Nyt nämä pienet pirulaiset ovat saaneet koko emännän kutisemaan inhosta. Muutaman viikon aikana on Jimistä on irrotettu viisi punkkia ja Jasusta kymmenkunta, kaikki ovat olleet oikein verenhimoisia. Ainoa joka punkeilta on säästynyt on Jone. Onneksi edes joku. En kyllä ymmärrä mitä virkaa silläkin hyönteisellä kiertokulussa on, ehkä ainoa on lenkkeilevien koiranomistajien ällöttäminen.

Mehän siis kokeilimme noita Biospotix -punkkipantoja. Joko lenkkimaastomme ovat todella punkkien suosiossa tai sitten pannoilla ei tee mitään. Tuoksu on mieto, jotain sitrushedelmää muistuttava. Ensimmäisen päivän aikaan Jasu katkaisi Jonen pannan (kuvassa näkyy hienosti teipattuna) eli mäyräkoiraa se ei pidätellyt. Tästä syystä Jasu joutui sitten itse käyttämään teipattua pantaa. Muutaman päivän päästä Jonen panta oli revitty päreiksi. Ja samoin kävi Jiminkin pannalle. Suurin ihmetyksen aihe tässä onkin ollut se, että niillä koirilla joilla ei pantaa ole ollut on ollut vähemmän punkkeja kuin Jasulla jolla panta on ollut koko ajan (siis 10 päivää).

Seuraava hankinta onkin sitten kunnolliset punkkipihdit. Jo pelkästään Jasun silmäluomissa on ollut yhteensä neljä punkkia. Ja se ei ole mitenkään ihanteellisin paikka niiden repimiseen. Muualta koirastahan ne saa ihan helposti irti, kun vaan muistaa väsyttää ennen operaatiota koiransa :)

Ostin tänään apteekista Exspot -paikallisvaleluliuosta. Pakkauksessa on kuusi 1 ml:n pipettiä ja hintaa tuolla oli 38 €. Katsotaan nyt onko siitäkään mihinkään. Tuo pakkaus siis riittää kolmelle mäyräkoiralle kahteen käsittelyyn, eli noin kahdeksi kuukaudeksi. Tuote on uusi tuttavuus, mutta olemme kuulleet siitä paljon kehuja. Scaliborin- pannat päätin unohtaa tältä kesältä tuon yhden tuhoamisvimman takia. Nythän tästä uupuu enää, että Exspot tekee jonkin ihmeellisen reaktion koiriin ja aineet joudutaan pesemään shampoon kanssa veke. Toivottavasti ei. Hienoa jos me sekä te voisitte ulkoilla ilman punkkien aiheuttamaa kipua ja harmia!

Temppuja

2011-05-05T21:15:00.000+03:00

Silloin kun koiran kanssa tekisi mieli opetella jotain, mutta perustottis ei jaksa innostaa kannattaa opettaa koiralla hyödyllisiä asioita. Meillä ollaan opeteltu aukomaan ja sulkemaan ovea, sulkemaan laatikoston laatikoita sekä sytyttämään ja sammuttamaan lattialamppu. Ihan ei olla vielä valmiita esittämään taitojamme, mutta joskus vielä. Tässä teille muillekin video joka sai meidät innostumaan. Haastamme teidät toisetkin kokeilemaan jotain näistä tempuista koiran kanssa!

Jone korkkasi mejäilyn tänä keväänä

2011-05-03T22:36:00.001+03:00

Lumi on sulanut jo aika kivasti, tosin vielä joissain paikoissa sitä on. Meidän oli tarkoitus mennä Jonen kanssa 24.4. Kauhajoelle mejä-kokeisiin, mutta lumitilanne siirsi kokeen. Uusi reissu on 22.5.

Hätäpäissäni kuitenkin tein Jonelle harjoitusjäljen osittain lumiseen maahan. Koirahan käyttää nenäänsä tehokkaasti, mutta kyllä ne lumihankeen painuneet jalanjäljet hiukan auttavat suunnan löytymistä.

Joka tapauksessa sain tehtyä Jonelle 970 metriä pitkän ja 22 tuntia vanhan jäljen. Maastoina käytin takapihamme takana olevaa metsäkaistaletta sekä golfkenttää. Sopiva puistomainen jälki siis matalalle koiralle :) Yllätyksekseni Jone suoriutui urakastaan hienosti 23 minuutissa. Pientä haparointia oli loppumatkasta, ilmeisesti kentänhoitaja oli käynyt sotkemassa verijäljen. Kaato kuitenkin löytyi, tällä kertaa kaato oli pallo ja sen kanssa leikkiminen. Hirvensorkkahan meidän koiria ei kiinnosta pätkääkään, olipa se maastossa tai olohuoneen lattialla. Siis se ei kiinnosta jos siitä ei tarvitse olla mustasukkainen kenellekään lajitoverille.

Jonen kanssa on tehty jälkiä tosi vähän, sillä mielestäni sen maltti ei ole riittänyt. Nyt se alkaa keskittyä ja hienosti se menikin. Sain kerättyä kaikki merkit kävellessäni koiran perässä. Olen yrittänyt opettaa sen kävelemän suoraan jäljen päällä, sillä näin se säästää aikaa ja energiaansa. Lisäksi se on ohjaajalle huomattavasti miellyttävämpää. Täytyy vielä tehdä yksi harjoitus ennen kokeita, sitten jätetään asia hautumaan.

Olisimme päässeet myös 8.5. pidettäviin kokeisiin Ilmajoelle. Jälki olisi ollut valmis ja meidän molemmat hakeneet koirat, Jimi ja Jone olisivat päässeet. Harvinaista että molemmat olisi huolittu kokeeseen, toinenhan on VOI-luokassa ja toinen AVO-luokassa. Kieltäydyin kuitenkin kokeesta sillä Jonen kortisonikuuri on vielä kesken. Jone syö kortisonia, jotta se ei kutise näin siitepölyn kulta-aikana. Varoaika tällä lääkkeellä on 14 vuorokautta, joten emme mitenkään pystyisi sen takia osallistumaan. Jimin olisi tietysti voinut viedä kokeeseen ja tuomarikin olisi ollut sellainen joka vaatii kireetä hihnaa ja sitähän Jimi tarjoaa. Mutta ajattelin että meille tulee vielä tilaisuuksia. Ajomatka on kuitenkin aika pitkä ja seurakseni ei varmaan olisi lähtenyt ketään muuta kuin itse kokelaat, joten reissu ei nyt tähän ajankohtaan oikein napannut. Hain useaan kokeeseen heti joulun jälkeen, joten tässä on vielä monta koetta tulossa ja pitäisi yrittää muistaa ettei koira ole kone tai pelkkä suorittaja. Tarkoitus olisi saada Jonekin siirrettyä edes siihen VOI-luokkaan. Ja siihen mennessä sitten Jasunkin pitäisi olla jo valmis kokeilemaan jäljestystä.

Karkulainen

2011-05-02T21:34:00.003+03:00

Tässä eräällä lenkillä törmäsimme kahteen valtavaan koiraan (mäykkyihmisen silmin) ja koirathan tietenkin olivat irti. Onneksi kohtaaminen meni hyvin ja meidän äijät saivat uudet kaverit. Videolla näkyy toinen, nuori tyttö, johon Jasu ihastui täysin. Leidin seurana ollut isompi herra ei videolle tallentunut, sillä hänellä oli kiire nähdä mahdollisimman paljon, kun kerran oli vapaaksi päässyt.

Viime viikolla puolestaan meidän herroja kävi viihdyttämässä husky johon olimme törmänneet pari kertaa aiemmin. Kyseinen koira on tullut meitä vastaan omistajansa kanssa kahdesti ja molemmilla kerroilla luiskahtanut pannasta. Ja molemmilla kerroilla olen koiran napannut niskasta kiinni, kun omistaja ei ole siinä onnistunut. Tosin ei ole ollut yritystäkään.

Joka tapauksessa Linda-husky tuli tuohon pihallemme pyörimään eräänä iltana. Sheriffit olivat innoissaan aitauksessa, kun pitkäkinttuinen tyttö poukkoili aidan toisella puolen. Herrat tulivat kuitenkin sisälle kiltisti ja ajattelimme Lindan lähtevän kotiinsa kun ulkona ei ole leikkiseuraa. Kaveri oli todennäköisesti pyyhkäissyt suoraan pihaltaan pihallemme golfkentän kautta, mutta tietä pitkin olisi huomattavasti pidempi sekä vaarallisempi. Muutaman tunnin jälkeen, päästettyäni Sheriffit iltapissille alkoi mieletön rähäkkä. Linda oli edelleen pomppimassa aitauksen ympärillä. Kello oli tässä vaiheessa 22.30 ja minä tietenkin olin huolissani menisikö koira kotiinsa yöksi, sillä muutaman tunninhan se oli jo tässä nurkilla pyörinyt.

Teimme isännän kanssa päätöksen ja nappasimme koiran kiinni käyttäen Jasua syöttinä. Linda napattiin hihnaan ja käännettiin auton nokka kohti sen kotia. Tyttö istui todella kiltisti sylissäni ja todella luottavainenkin se tuntui olevan. Pieni ventti oli tullut naamaan jossain vaiheessa ja laihakin se tuntui olevan, mutta oikein tyytyväiseltä se vaikutti istuessaan sylissäni etupenkillä.

Kello 22.50 saavuimme koiran kodin eteen. Soitimme ovikelloa ja sieltä tulikin ihan oikea perhe vastaan. Koira oli luiskahtanut perheen pojalta lenkillä pannastaan ja näin se olikin sitten lähtenyt omille teilleen. Sattuuhan näitä. Omistajan reaktio ovella oli kyllä jokseenkin outo. Emmehän tietenkään olleet vailla rahallista korvausta tai mitään muutakaan ja kiitoksethan saimme. Mutta kuinka siellä voitiin olla nautiskelemassa telkkarista, jos koira on yötä vasten irrallaan?! Me olisimme hälyyttäneet koko naapuruston, kaveripiirin ja perheen etsimään koiraamme, mutta kaikkihan me olemme erilaisia. Ehkä karkailu on jo niin tuttua ettei tuossa osoitteessa jakseta stressata, jos koira luiskahtaa pannasta. Ja tuleehan se aina kotiin, nytkin tuli lämpimällä kyydillä. Sanoin omistajalle myös naamassa olevasta ventistä, mielestäni se olisi vaatinut puhdistusta. Mutta ehei, se olikin tullut jo aiemmin kun koira oli tapellut talon toisen koiran kanssa. Juuri näin. Mitäpä siihen olisi enää voinut sitten sanoakaan. Tuli vähän paha mieli kun koira talutettiin suoraan häkkiin, missä oli se helpottunut käytös kun koira oli tallessa? Ehkä se osattiin peittää niin hyvin ettemme sitä isännän kanssa huomanneet. Joka tapauksessa toiste emme koiraa vie kotiinsa vaan koiratarhalle, ihan opetusmielessä. Inhimillisiä erehdyksiä ja pannasta luiskahtamisia tapahtuu, mutta kyllähän se on mielestäni omistajan tehtävä etsiä koiraansa, muuten kuin katsoen uutisia. Olen kokenut oman koirani katoamisen silloin kun Jone oli pieni ja sillä reissulla tulleita vaurioita korjataan edelleen. UGH, olen puhunut!

Punkkeja liikkeellä!

2011-04-25T21:41:00.005+03:00

Kevät on tullut auringon ja lämmön kanssa, samalla myös punkit ovat heränneet. Päivälenkin jälkeen Jonesta löytyi jo kaksi pientä ja vilkasta pirulaista. Nyt onkin sitten jo punkkipannat tilattuna. Olen aiemmin ostanut koiruuksille Scaliborin punkkipannat, mutta nyt ajattelin testata jotain uutta ja edullisempaa. Voihan toki olla ettei näistä ole mitään apua, mutta kokeillaan. Ja jos joku toinenkin tahtoo kokeilla niin tässä pientä mainosta:

100% luonnollinen vaihtoehto suojaamaan koiraasi ulkoisilta loisilta (punkit, kirput, hyönteiset jne.) Käyttöohjeet: Pujota panta kaulaan ja leikkaa pois ylijäänyt pituus. Vaikutus alkaa välittömästi. Voidaan myös käyttää yli 3 kuukauden ikäsille koiranpennuille. Vedenpitävä. Myrkytön, sopii lapsiperheisiin. Vaikutusaika 4 kk.

Maksimipituus 75 cm.
Hinta 6,95 €

Suosittele Terrieri.nettiä ystävillesi!
Kun ystäväsi käyttää lahjakorttikoodia M35273 saa ystäväsi 10% alennuksen tilauksestaan ja sinä saat asiakastilillesi 10% palkkion ystäväsi tilauksen summasta.

Hauskaa Pääsiäistä!

2011-04-22T09:36:00.003+03:00

Kuvassa: Essi the Tosikko (Sohvin "bestis") sekä taloutemme virallinen pääsiäispupu Sohvi.

Viikko 15 kuvina

2011-04-20T21:15:00.017+03:00

Muistaakseni lupasin niitä kuvia lomaviikoltamme. Saamattomuus on kyllä valitettavasti vaivannut pahemman kerran, mutta tässä näitä kuvia tulee nyt sitten. Tosin vain muutama, sillä muistikortti ei tahtonut tehdä yhteistyötä.

Meidänhän oli tarkoitus mennä Jimin kanssa loman aloittajaisiksi Kennelliiton järjestämälle Kaverikoira kurssille. Kävi kuitenkin niin ettemme päässeet alkua pidemmälle. Emme nimittäin kelvanneet mukaan, koska emme olleet valmiita vierailuihin niin tiheässä tahdissa kuin olisi pitänyt (ainakin 1 kerta/kk).

Loman aloittaessa oli siis todella "mukavat" ulkoilusäät, tiet olivat sohjossa, jäässä ja kaikessa muussa. Ainoa oikea kenkävalinta siis olivat Kontiot piikeillä. Erittäin seksykästä siis!

Viikko siis kului lähinnä ulkoillessa ja niitä kuivempia reittejä etsiessä. Eräänä aamuna siis pakkauduimme autoon ja lähdimme kohti kaupunkia. Kävelimme sinä aamuna herrojen kanssa noin kolme tuntia uusia asuinalueita katsellen. Jimi olisi jaksanut kävellä koko kaupungin halki, mutta nuoremmat alkoivat jo tylsistyä.

Jonella meni ihastellessa hajuja sekä maisemia.

Jasu puolestaan otti jokaisen pysähdyksen levon kannalta.

Eräällä puolestaan oli kiire. Jimin ensimmäinen vuosi vietettiin näillä nurkilla ja kaverihan tunnisti aivan selvästi osan paikoista.

Satuimme myös kävelemään tyhjän koirapuiston ohitse. Tilaisuus oli siis käytettävä hyväkseen, ei muuta kuin kaverit häkkiin ja vapaaksi. Tehtiin puistossa luoksetuloja ja juoksenneltiin iloisesti sinne & tänne.

Jossain vaiheessa reilun kymmenen kilometrin päivälenkit rupesivat käymään Jasun ja Jonen tassuihin. Jasun kynsi kului yhden lenkin päätteeksi aivan loppuun ja vuoti verta kohtalaisen paljon. Seuraavan päivän lyhyellä lenkillä samainen kynsi aukesi jälleen. Onneksi puhdistus ja lepo auttoivat. Jonen varpaanvälit puolestaan ryhtyivät punoittamaan ja niihin tuli haavoja. Ostin Jonelle tossut ja kaverihan tykkäsi niistä. Näistä tossuista tulee sitten jossain vaiheessa oma juttunsa, mutta näiden tossujen ansiosta pääsimme pahimpien rapakelien yli.

Toisten parannellessa tassujaan Jimin lenkitys kuitenkin piti hoitaa kaverin vaatimalla tavalla. Niinpä sitten lähdimmekin Jimin kanssa pyöräilemään. Ostin urheiluhullulle sellaiset Husky-valjaat sitten kaiveltiin kuuden metrin fleksi sekä pyörä ja lähdettiin. Jimin kanssa pyöräily onnistuu tosi hyvin, sillä kaveri osaa mm. käskyt vasen, oikea, seis ja rauhallisesti, myös ohitukset toisten koirien kanssa menivät äänettömästi. Suurin ongelma oli se etten tahtonut pysyä 24 tuumaisella Onnillani koiran perässä.

Lomalla tutustuttiin ja leikittiin myös uusien kavereiden kanssa. Tässähän onkin aiheet kauheeseen painajaiseen, mutta...

...hyvinhän se kahden ison irtokoiran tapaaminen sujui. Toinen oli poika (kuvassa) ja toinen oli tyttö, tästähän ei kuvaa sitten ollutkaan. Otin hiljaisesta kohtaamisesta videota, mutta en edes yritä sitä nyt tähän lisätä, sekin tulee sitten myöhemmin kun Vimeo saa sen käsiteltyä :)

Kevään aurinkoisina päivinä tuntui, että kesä alkaa olla jo ovella. Jimikin huomasi tämän ja tahtoi jäädä seuraksi isäntäväen vaihtaessa autoihin renkaita.

Viikossa siis päästiin suurimmasta osasta lunta, jäätä ja lätäköitä, myös kengät vaihtuivat kevyempiin. Suosittelen ehdottomasti näitä tämmöisiä Avi-motionin keinukenkiä. Ainakaan minun jaloissa keinuminen ei todellakaan ole tehnyt pahaa. Tosin nykyisin lenkit hoituvat aika hitaaseen tahtiin, sillä kevät on saanut herroihin jonkun ihmeellisen jarruvaihteen. Muutaman kerran mummot ovat painaneet ohitsemme, noloa... Joka tapauksessa mukavaa Pääsiäisen odottelua!

Viikko 15 = viis töistä

2011-04-14T13:07:00.003+03:00

Kuten jo otsikko kertoo olen lomalla kolmen mäyräkoirani sekä Sohvi-kanin kanssa. Voin sanoa ettei päivistä ainakaan ohjelmaa ole puuttunut. Kuvia on tulossa jossain vaiheessa, kunhan saan itseäni niskasta kiinni. Tällä hetkellä viikkosiivous on käynnissä ja kolme laiskaa apuria katsovat kylkeä käännellen tekemisiäni. Hienoa, miten ne osaavatkin peittää pursuavan energiansa juuri siivouksen alkaessa. Voi kun itsellänikin olisi taito. Vietämme tämän päivän ansaitusti vähän laiskotellen muutoinkin. Eilen kävelimme 12,5 kilometriä ja kyläilimme siinä välissä tyttökoiran luona. Matkan pituus näkyi Jasun tassuissa kynnen katkeamisena / loppuunkulumisena ja niinpä siitä vuotikin ilkeästi verta loppumatkan ajan. Jonen tassut puolestaan punottavat hiukan, vaikka suurimman osan matkasta äijä kävelikin töppöset jalassa. Kyllä, Jone käyttää kurakeleillä "joka sään saappaita"! Ainoa intoa ja vinkua tihkuva kaveri, joka odottaa päivälenkkiään jo perästäni kävellen on Jimi. Tarjoan Herra Hirmuliikkujalle lenkin pyöräilyn merkeissä. Mutta ennen sitä täytyy saada tämäkin koti näyttämään suhteellisen siistiltä, edes hetkeksi.

Tässä pari videota, toisessa on herkkä leikkihetki. Herkän siitä tekee se, että Jimikin leikkii, vaikka tilannetta videoidaankin. Toisessa puolestaan Jasu opettelee syömään salaattia. Yksi parhaimmista äänistä mielestäni on se, kun koira pureskelee jäävuorisalaattia rouskutellen.

Kuka on tilanteen herra?

2011-04-04T19:11:00.000+03:00

Tämmöistä täällä meillä. Näyttää olevan jonkun verran yllättävä tilanne jokaisen mielestä :)

Päiväretki Höytiäisellä

2011-04-02T18:39:00.004+03:00

Tällä viikolla on ollut aivan loistava sää vielä työpäivän jälkeenkin. Olemmekin lähteneet koiruuksien kanssa heti töistä tultuani lenkille ja kierrelleet kotinurkilla auringonlaskuun saakka. Aurinko on auttanut kummasti talven aikana kertyneeseen väsymykseen, elämä siis sittenkin alkaa voittaa. Lenkkeillessäkin olen antanut äijille hiukan vapauksia, esimerkiksi aiemmassa julkaisussa nähtiin Jimmy täysin Jasun talutettavana. Jone puolestaan on opetullut vapauteen hakiessaan palloa. Jonehan ei ole ollut irti pihamme ulkopuolella sen jälkeen kun karkasi (viiden kuukauden ikäisenä), nyt on aika jo luottaa kaveriin, onhan lenkillä tehdyt luoksetulot menneet aina nappiin. Jasukin on ollut muutaman kerran vapaana hihnansa kanssa, mutta se näyttää mieluummin tallustelevan jaloissa joten en ole huomannut suurta vapauden kaipuuta. Tosin lenkin loppumatkan se töpöttää kiltisti ja kiireellä kotirappusille. Tiedän että näille pitäisi tarjota enemmän vapautta ja niitä vaarallisiakin tilanteita, mutta en vaan pysty. En voisi antaa itselleni anteeksi jos jotain sattuisi. Kuitenkin taasen luoksetulo on hyvä osata jo senkin takia jos hihna sattuu syystä tai toisesta katkeamaan. Meillähän on mennyt kahdesta pannasta lukko katki jahihnan lukot ovat pettäneet useita kertoja, siispä on hyvä harjoitella luoksetulot mahdollisimman varmaksi ja hallituksi. Mutta siis tässä pätkä sitä meidän arkipäiväämme eräältä lenkiltä tuolla Höytiäisen jäällä.

Sheriffit lenkillä

2011-04-02T18:29:00.003+03:00

Ihmisellähän on vain kaksi kättä, joskus se riittää hyvin kolmelle mäyräkoiralla. Joskus taas on pakko ulkoistaa jonkun kaverin ulkoiluttaminen. Olen kiukunnut jo jonkun aikaa Jasun suurta halua roikkua vanhempien koirien hihnoissa ja pannoissa, mutta nyt olen keksinyt ratkaisun. Koskapa itse olen saanut kokea lenkittämisen riemuja jo useamman lenkin ajan ja Jasu tuntuu olevan niin kiinnostunut siitä, olen lahjonut Jasun taluttamaan Jimiä. Ainakin vielä tämä yhteistyö ja järjestely on toiminut hyvin. Jasmendaalihan ei tiedä sitä, että Jimmy voisi tilaisuuden tullen vetäistä sen kovalla vauhdilla ja voimalla mukaansa, mutta ehkä kaikkea ei kannatakaan kertoa lannistaakseen pientä apulaistaan.

Synttärisankari Jimi

2011-03-19T16:56:00.004+02:00

Riemulla ei ole rajaa, kun Jimi neljä vuotta täyttää!

Ps. Tasan vuosi sitten tarinoitiin, kuinka Jimistä tuli ensimmäinen Sheriffi.

Aurinko on täällä!

2011-03-13T18:38:00.008+02:00

Ihanainen aurinko on ilahduttanut valollaan ja lämmöllään jo muutamina päivinä. Elämä tuntuu pitkän ja pimeän syksyn sekä karmivan pakkastalven jälkeen sittenkin voittavan. Olen aivan täpinöissäni kevään saapumisesta ja niin tuntuvat olevan koiratkin. Lenkkeilyt menevät haistellessa viestejä ja nautiskellassa siitä että voi ulkoilla ilman tassujen paleltumista.

Eilen käytiin reippailemassa jäällä sekä metsissä, reissussa menikin lähes kolme tuntia, mutta mikäs siitä, eihän valmiissa maailmassa kiirettä pidä olla. Tänään puolestamme otimme hieman kuvia, mallitkin tuntuivat nauttivan poseerauksista.

Aurinkoisia päiviä ja mukavaa alkavaa viikkoa!

Elävää ravintoa

2011-03-02T21:29:00.004+02:00

Kokki! Tuus nyt kattomaan tänne! Tilauksessani on virhe!

Ruokapussista löytynyt yllätys pisti hieromaan unihiekkoja silmistä.

Reipas ja söpö kaveri päästettiin vapauteen, toivottavasti sai mahansa täyteen ja vei vielä kotiinkin ruokaa.

Olemme säilyttäneet koko talven koiruuksien ruokia kuistilla. Pakkaset ovat olleet mitä mainioimmat varasto- ja pölypunkkien torjuntaan. "Valitettavasti" pakkaset taitavat pikku hiljaa loppua ja elämä alkaa normalisoitua. Tämä tarkoittaa myös sitä että ruokavarastot täytyy syödä minimiin ja yrittää mahduttaa ne kaikki kaappipakastimeen. Lauha sää on saanutkin luonnon heräämään ja tänään Jonen nappulavarastosta löytyi pieni suloinen nappisilmä. Osasin jotenkin tänä aamuna odottaa yllätystä ja laitoin kuistille jopa valot mennessäni hakemaan nappuloita. Jonen nappuloiden joukosta kuului pientä rapinaa ja kurkatessani näin pienen ja vikkelän hiiren. Onneksi pussissa oli enää pohjallinen jäljellä, sillä en uskalla syöttää noita nappuloita enää hiirulaisen vierailun jälkeen. Jone varmaan saisi jonkun todella kurjan reaktion, se on tässä taas yrittänyt oireilla. Pesin kaikki matot ja tekstiilit joiden kanssa koirat ovat tekemisissä sekä syynäsin imurin & rätin kanssa tarkasti viikkosiivouksen, kutina on tällä hetkellä hellittänyt. Tosiaankin tuo hiirulainen yllätti aamulla, mutta ei ollenkaan negatiivisesti. Tuli niin elävästi mieleen oma hiiri joka minulla oli pienenä, Takku oli aivan samaa näköä. Kävikin mielessä hakisinko varastosta tyhjäksi jääneen hamsterin häkin ja ottaisin itselleni uuden lemmikin. Päätin olla armollinen ja päästää kaverin juoksemaan omaan pesäänsä, oman perheensä pariin. Toivottavasti se älysi ottaa mukaan evästä koko suvulle. Kuistimme alla asuu varmaan useampikin hiiri. Kesällä kuulimme sieltä vikinää (jota vanhemmat koiramme eivät olleet huomaavinaankaan) ja Jasu kantoi suussaan kuolleen hiiren pari kuukautta sitten. Eli tämä tarjoiltu ateria olkoon pientä korvausta siitä, että pieni hiirulainen oli saattanut menettää toverinsa Jasumme toimesta. Kyllä, meidän koirista ei taida tulla ajavia metsätyskoiria :)

Tervetuloa kotiin!

2011-02-18T15:46:00.004+02:00

Meillä on kärvistelty siis välillä aivan kauhistuttavienkin pakkasten kanssa. Eräänä aamuna oli jopa digimittarista loppunut numerot kesken, hienoa asua idässä. Työpäivien ajaksi on siis järjestetty varsinkin nuorempien Sheriffien viihdykkeeksi pahvilaatikoita. Laatikoissa on sisältönä runsaasti sanomalehteä sekä keksin muruja, joskus jopa leluja. Kotona siis odottaakin hallittu kaaos, joka muistuttaa kotibileitä, mutta onneksi tuhoilu onkin pysynyt pahvilaatikoissa. Paljon mieluummin siivoan silputtua sanomalehteä kuin tapettia ja lattialistoja :o)

Mukavaa viikonloppua ja toivottavasti saadaan nauttia auringosta!

Suosittelemme

2011-02-17T16:41:00.000+02:00

Pakkasten kiristyessä ja kiristäessä mieltä sitä yrittää tehdä ulkoilusta edes jokseenkin mieluisaa. Siispä hommasimme yhden Back on Track -manttelin. Sen hoitavuuteen en ihan täysin usko, mutta mantteli on todettu hyväksi. Manttelinhan sanotaan yksinkertaisuudessaan heijastavan eläimen oma lämpöä ja näin hoitavan lihaksia. Joka tapauksessa se istuu hyvin Jimin päällä ja pysyy jopa Jonen vauhdissa mukana. Manttelin hinta oli tietenkin aika suolainen 65 euroa, mutta kyllähän sen olettaa kestävänkin. Viikonloppuna on tarkoitus suunnata kangaskauppaan ja tehdä ainakin yksi mantteli tuosta Back on Trackista otetuilla kaavoilla. Myös Jasu on kasvanut omasta Hurtan manttelistaan ulos joten ehkä olisikin aiheellista ommella samalla kertaa kaksi kappaletta. Toivottavasti vaan onnistuvat, mikäli olen tyytyväinen tulokseeni voin ryhtyä pyörittämään pientä bisnestä mäykky kokojen mantteleilla.

Meidän Back on Track on kokoa 43 ja käyttäjät suosittelevat tätä vermettä varsinkin näillä hurjilla pakkaslukemilla. Lisää tietoa kankaan erikoisuudesta täältä sekä tuotteen omilta sivuilta painamalla tästä.

Kevennystä

2011-02-15T22:45:00.000+02:00

Koira arvostaa enemmän kiintymystä kuin päivällistä.

Tai no - melkein.

Pam Brown

Hyvää Ystävänpäivää!

2011-02-14T05:00:00.001+02:00

Jasun treenailun alkuvaiheet

2011-01-26T17:24:00.003+02:00

Tässä jokin aika sitten esitin ajatuksiani asioista jotka tahtoisin saada treenatuksi koiruuksien kanssa. Tosin olen peruslaiska ihminen ja intoilu riippuu hyvin pitkälti päivästä. Eli joskus on ihan pitkiäkin treenipätkiä, joskus puolestaan vaan annetaan asioiden muhia ajatusten tasolla. Jasu on saanut kokeilla myös ihan perustottelevaisuutta ja pieneksi koiraksi siltä vaaditaankin välillä aika paljon. Tosin jo ihan toimivan arjen kannalta tietty kuri ja säännöt pitää olla. Valitettavasti Sheriffien puolustukseksi ei edes aina käy, että ovat mäyräkoiria, joita ei välttämättä edes juuri pysty kouluttamaan. Periksiantamattomana ihmisenä siis vaadin joskus ehkä jopa liikaakin, mutta kyllähän se mäykkykin tekee, kunhan vain muistaa palkata. Tässä siis tähän mennessä Jasun suoriutumista. Tiedetään aika ontuvaa esitystä tämä on ja tiedän seisovani vinossa sekä antavani lukuisia vinkkejä pienelle treenaajalla. Mutta täytyy tässä vaiheessa muistaa ettei koiralla ole vielä hirmuisesti ikää, joten ehkä tämä on hyvä suunta.

ps Ne epämääräiset äänet tulevat viereisestä huoneesta jossa Jimi ja Jone seuraavat tapahtumia silmät säihkyen odottaen omaa vuoroaan.

Ensimmäinen työviikko takana

2011-01-23T16:13:00.010+02:00

Sheriffit ovat olleet onnellisessa asemassa reilun puolivuotta. Isäntä on ollut päivät kotosalla, tällä viikolla kaikki kuitenkin muuttui jälleen tavallisen arkiseksi. Kauhulla lähdimme maanantaina töihin, sillä arki alkoi tylysti heti täydellä työpäivällä. Jasu on kyllä jätetty kotiin yksin sekä muiden tassuttelijoiden kanssa. Ikinä ei kylläkään pitkäksi aikaa. Luultavasti totuus oikeasta elämästä läpsähti Jasun naamalle kuin märkä rätti.

Nykyisin siis arki alkaa 5.30. jolloin herään, sen jälkeen teen aamutoimet katsellen nukkuvia mäyräkoiria. Tämä aika on myös Sohvin kulta-aikaa, se saa juosta vapaana ja täysin häiriöittä. Nukkuva mäyräkoira todellakin nukkuu, vaikka samaan sänkyyn hyppääkin kani. Aamulla syödään aamupala ja sitten lähdetään taapertamaan noin 45 minuutin lenkki. Olin varma, että se on noin kolme kilometriä matkana, mutta valitettavasti hiukan alle jäädään. Aamulenkkiämme verottaa aika paljon hiihtolatu ja kunnon kansalaisina emme mene tallustelemaan sinne.

Töihin lähdetään sitten 7.30. jolloin Sheriffit saavat makupalat ovella ja siihen eteiseen ne jäävätkin tyytyväisenä. Olisi kamala sulkea ovea, jos sisälle jäisi hirmuinen parkuminen.

Kotiin tullaan 16.30. jolloin kaikki ovat riemuissaan eteisessä. Vipellys on hirmuinen samoin hyppiminen, mutta ei tätä iloa voi kieltää, tottakai on mukava palata kotiin jossa on hieno seremonia. Työpäivät ovat ilmeisesti menneet nukkuessa, sillä suurilta yllätyksiltä ollaan säästytty. Tosin parit pissit on Jasu lirauttanut päivän aikana, mutta se onkin ymmärrettävää. Viikko meni muuten ilman vahinkoja, mutta perjantai olikin käynyt tylsäksi. Kukkaruukusta oli vedetty kasvi juurineen ja multineen. Tekotapa viittaa täysin Jasuun, sillä se on koira joka raahaa asioita, jopa omaa sänkyään tai mattoja. Siispä vehkaparkaa oli riepoteltu ympäri kotia, mutta olisi se vielä ollut istutuskunnossa. Onneksi isäntä tuli kotiin samaisena päivänä kukkakimpun kanssa niin pysyi viherosastokin balanssissa. Ja perjantaihan on tunnetusti siivouspäivä meillä, joten ei mennyt hukkaan sitten sekään imurointi vaan kerrankin oli jotain imuroitavaa. Multaa oli nimittäin aika monessa paikassa.

Viikonloppuna yritettiin ulkoilla ja tutustua uusiin asioihin. Uusiin asioihin tutustuminen menikin ihan hienosti sillä Jasu on nähnyt viikonloppuna hiihtäjiä, sauvakävelijöitä, lastenvaunuja, pulkkia, moottorikelkkoja sekä toisia koiria. Jasu on herkkä poika haukkumaan, mutta se on onneksi imenyt Jimistä lenkkeillessään sellaista välinpitämättömyyttä ettei kaikkeen tarvitse kiinnittää huomiota. Jonekin on kehittynyt huimasti viime talvesta, tosin tänään sillä petti kontrolli hiihtäjien kanssa, toisaalta mitäs hiihtivät jalkakäytävällä.

Kello näyttää jo kovin paljon näin työläisen silmissä, joten tästä varmaan täytyy kaivautua omaan sänkyynsä kuten osa porukasta onkin jo tehnyt. Tarkoitus oli kirjoitella päiväkohtaiset tapahtumat, mutta halusinkin loppujen lopuksi päästä helpolla. Harmittaa tämä ajan vähyys, olisi kiva kertoa jopa päivittäin kuulumisia ja lukea toisten blogeja. Ehkä joskus sitten saa aikaiseksi, nyt blogin kirjoittelu ja toisten seurailu taitaa tapahtua pitkälti viikonloppuisin. Voi kun voisin olla enemmän lomalla tai saisin edes enemmän aikaiseksi arkena.

Hauskaa alkavaa viikkoa!

Mäyräkoira = Monitoimikoira

2011-01-23T15:58:00.004+02:00

Kuva Ylen arkistosta

Tässäpä pieni mainospuhe mäyräkoiran ominaisuuksista. Nyt vaan harmittaa ettei tämän talon koiruudet ole päässeet edes kokeilemaan ajoa. Jokaisen koiramme taustalta löytyy vahvasti tuota ajoviettiä ja käytännön metsästystä joten ihan toivotonta sen ajon herättelyn ei pitäisi olla. Ehkä jonain päivänä sitten, kun itse omistan aseen sekä luvat siihen lähdemme metsälle äijien kanssa.

Kuuntele Savon radion juttu painamalla tästä.

Totuttelua uuteen vuoteen

2011-01-16T14:03:00.008+02:00

Joulusta ja vuoden vaihtumisesta tuntuu olevan jo ikuisuus. Laiskuuttamme emme ole saaneet kerrottua pyhien vietosta mitään, joten käydään ne kuulumiset nyt sitten pikaisesti läpi. Samalla purppasen hiukan ihmisten tyhmyydestä sekä vuodelle 2011 asetetuista tavotteista. Eli kuiva kertomus tulossa.

Jimi lahjansa kimpussa

Joulu vietettiin kotona, sillä ylimääräisiä vapaita ei ollut haalittu jouluksi, joten työssäkäyvän joulu oli hyvin lyhyt. Samoin pakkanen oli vähintäänkin pureva, joten autoa ei todellakaan tehnyt mieli kiusata ylimääräisillä käynnistyksillä. Niinpä valitsimme itsellemme helpoimman vaihtoehdon, kutsumme suurperheen syömään ja juhlimaan kotiimme.

Kinkku saatiin paistettua ja sen kypsymistä seurattiin silmät ja nenät tarkkana. Jasu oli tästä operaatiosta kaikkein kiinnostunein. Sen mielestä paistosessio oli vähintäänkin koiran kiusaamista, mutta maltillinen kypsyttely ja lopulta kinkun unohtaminen leivinuuniin toi sitä joulun tunnelmaa. Koiruudet eivät sitten saaneetkaan kuin pienen murun kinkusta, syynä Jonen allergia sialle. Eli kaikki tassuttelijat joutuivat "kärsimään" yhden takia.

Paketista paljastuikin vinkuva sorsa

Joulukuusi ei herättynyt minkäänlaisia tunteita, vaikka olimme valmistautuneet kieltämään varsinkin Jasua pois kuusen kimpusta. Olimme siis jopa lähinnä pettyneitä, kun jouduimme vain kerran pelastamaan koristepallon Jasun suusta. Kumma pentu!

Jouluaaton sitten onnistui pilaamaan Jimi. Jimi pitää rutiineista ja kärsii, jos sen kalenteriin tulee muutoksia. Eli aiemmilta jouluilta tuttu lahjojen omiminen pilasi jälleen kaikkien tunnelman. Nuoremmat koirat eivät päässeet kahta metriä lähemmäs lahjoja, kun suuri ja mahtava Jimi murisi nenä kiinni lahjoissa. Jimi istuikin hyvin pitkälti aattona toisessa huoneessa jäähyllä, sillä isäntäväeltä paloi hermot totaalisesti. Onneksi Jone ja Jasu eivät välittäneet ärjystä vaan olivat oikein reippaita ja iloisia. Lahjoiksi Sheriffit saivat erilaisia naru- ja vinkuleluja. Kaikki lelut olivat mieluisia ja suurin osa on jo tällä hetkellä kovin kärsineen näköisiä.

Uusi vuosi otettiin myös kotona vastaan. Käytiin lenkillä Jimin ja Jonen kanssa katselemassa raketteja, riski sinällään sillä eihän koskaan tiedä kuka päättää ampua juuri koiria kohti. Lenkkimme meni kuitenkin oikein hyvin ja ilman traumoja säilyttiin. Jasua ei viety lenkille, vaikka ei se ilotulituksia pelännytkään. Ostettiin myös muutamat raketit itse, jotta saatiin testailtua koiruuksien paukkujen kestoa. Jone oli tuttuun tyyliinsä ampumassa raketteja isäntänsä kanssa.

Loppiaisena sitten päästiinkin kunnolla lenkille, sillä pakkaset olivat väistyneet hetkeksi. Lähdin iloissani reippailemaan Jimin ja Jonen kanssa. Menimme pientä polkua pitkin kohti jäätä. Siinä kapealla polulla samoillessamme näin, että meitä vastaan tulee mies kahden noin 15-vuotiaan lapsensa kanssa. Hyppäsin koirieni kanssa umpihankeen ja pyysin niitä antamaan tälle vastaantulevalle retkikunnalle tietä. Noh, lapset menivät ihan kiltisti ohitse, vaikka Jimi pomppi innoissaan ollessaan vailla rapsutuksia. Yht'äkkiä Jone alottaa mahdottoman räkytyksen miehelle. Tuntui kestävän ikuisuuden, että tämä mies pääsisi meistä ohitse. Käännän katseeni hetkeksi ja toivon lujasti, että ukko pääsisi nyt jo johonkin suuntaan, ja että me pääsisimme jatkamaan matkaamme. Samassa näen miehen kumartavan silittämään rukkanen edellä Jonea, joka edelleen haukkuu haukkumistaan. Ja samassa kuuluu: Oletko tiennyt ettei koira saa purra ihmistä? Mies ilmeisesti väitti Jonen purreen. En saanut sanaa suustani. Olen yrittänyt hillitä itseäni viime aikoina etten sano sitä mitä ensimmäiseksi sylki suuhun tuo, nyt en sitten saanut sanotuksi mitään.

En kyllä todellakaan ymmärrä millainen tonttu tämä kyseinen mies oikein mahtaa olla. Mikä oikeus sillä on tulla todella uhkaavasti haukkuvan koiran luo ja miksi ei voida kysyä lupaa silittämiseen? Vikaa oli tietysti itsessänikin etten pitänyt Jonea tarpeeksi lyhyessä narussa suojellakseni koiraani tunkeutujalta. Miten Jone voi koskaan luottaa minuun pattitilanteissa?! Ei koira tietenkään saa purra ihmistä, mutta syytä oli tässä tapauksessa kyllä nyt vastapuolessa enemmän. Kävin ottamassa tapahtumapaikalta kuvat, jos myöhemmin tulee kutsu käräjille. Siinä näkyy aivan selvästi, että olin todellakin koirieni kanssa umpihangessa ja tilaa normaaliin ohitukseen olisi ollut. Yöunet meni kieltämättä monelta yöltä tapauksen johdosta ja suuressa jälkiviisaudessani olen keksinyt monia erilaisia vastausvaihtoehtoja seuraaviin tilanteisiin.

Varsinaisia uuden vuoden lupauksia emme ole tehneet, mutta joitain asioita olen pistänyt koiraharrastajana tavoitteekseni.

Jimin kanssa käytiin kokeilemassa viime viikolla ensimmäistä kertaa kunnolla agilityä. Ihastuin koirani kanssa puuhailuun niin, että taidan nyt keskittyä treenaamaan sitä sen kanssa. Jimin kanssa perusteet, kuten kontakti on hallussa, eli esteisiin on helpompaa tutustua. Haaveissani olisi syksyllä jo osallistua johonkin epävirallisiin agikisoihin Jimin kanssa. Tosin kisaamiset riippuvat pitkälti siitä onko treeniporukallamme tilaa tai esteitä harjoitella kesällä / syksyllä.

Jimi jatkaa tietysti myös mejää, jos vaan pääsee kokeisiin. Samoin hiotaan Jimin kanssa tokon alokasluokan liikkeet kuntoon omaksi iloksemme ja käydään Kontiolahdella rallytokossa.

Jone puolestaan on päässyt tähän asti helpolla. Olen syyllistänyt itseäni niin monesti ja monesta asiasta Jonen suhteen. Olen päästänyt sen aivan liian helpolla kaikista haasteista, enkä ole vaatinut juuri mitään. Sitten taas hermostuksissani olen vaatinut siltä liikoja. Nyt tehdessäni sen kanssa ihan yksinkertaisia asioita kuten seuraamista, olen tajunnut mitä olen menettänyt. Jone on todellakin kultainen koira, olen vaan päästänyt sen omasta hölmöydestäni käsistäni. Meidän kontakti on ihan hakusessa. Agilityssä se pareni hiukan, mutta samalla tajusin sen olevan niin paljon jäljessä muista. Ensin täytyy hioa siitä se turha sykyily pois.

Jonen kanssa siis olisi tarkoitus käydä koulutuskentällä hakemassa onnistumisia, lähinnä rauhoittua ja olla räyhäämättä. Vasta sen jälkeen voin vaatia siltä mitään älyllistä toimintaa rinnatusten jonkun tuntemattoman koiran kanssa. Jone siis aloittelee ihan vaan perustottelevaisuutta sekä pitämään kanssani hauskaa. Lisäksi Jonen kanssa yritetään tehdä mahdollisimman onnistuneita noutoharjoituksia. Tarkoitushan olisi saada Jone jossain vaiheessa vesiriistakokeeseen. Mejäily pidetään mielessä ja haetaan kokeisiin. Haaveena olisi saada sellaiset tulokset, jotta päästäisiin niiden turvin näyttelyissä käyttöluokkaan. Luolan suhteen emme pidä kiirettä.

Jasu on kasvanut ja imenyt oppeja vanhemmilta koirilta, hyvässä ja pahassa. Se on aloittanut mahdottoman möskyämisen ulkoillessa eli sille pitää saada läjäpäin erilaisia tilanteita aikaan. Jasusta olen haaveillut tekeväni itselleni tokoilevaa mäyräkoiraa. Meidän yhteistyö on toiminut alusta asti ja kaverin motivointi lihapullalla on helppoa. Jasu onkin valitettavasti joutunut ehkä turhankin kovaan kouluun, sillä edes pentumaista hötkyilyä ei hirmuisesti sallita. Jasun olisikin tarkoitus omaksua edes jotenkin tokon alokasluokan liikkeet syksyyn mennessä. Lisäksi Jasu harjoittelee noutoa. Kaveri on kiinnostunut vedestä ainakin kylpyhuoneessa, mutta sen taipumusta uimiseen ei voi varmaksi sanoa. Talvella onkin hyvä harjoitella haku tuolla hangessa niin kesälle jää "vain" uimaan opettelu. Lisäksi Jasun kanssa tehdään harjoitusjälkiä ja tutustutaan metsään. Kettuakin voisi käydä nuuhkaisemassa, mutta kaikki ajallaan. Ensin yritämme päästä noutajien järjestämälle pentukurssille. Yleensä ne on todella suosittuja, joten täytyy olla valmiina heti, kun hakuaika kurssille on.

Itselleni olen asettanut tavoitteeksi olla paljon rauhallisempi siellä hihnan päässä. Jokainen koira on oma yksilönsä ja ne osaavat käyttäytyä yksin. Porukassa tyhmyys valitettavasti tiivistyy ja samalla syyllistyn itsekin räyhäämään neljäntenä. Ohitukset ovat niitä pahimpia testitilanteita ja ne valitettavasti menevät meiltä yleensä huonosti. Ehkäpä pitäisi haastaa kaikki Kontioniemen koirat yhteisiin ohitus -treeneihin, samaisia ongelmia kun on muillakin. Lisäksi lupaan itselleni antaa aikaa näiden tavotteiden saavuttamiseksi. Vaikka ne ovatkin asetettu tälle vuodelle 2011 täytyy pysyä myös kohtuuden rajoissa. Kaikki mitä opimme yhdessä koiriemme kanssa on aina eteenpäin, mutta liikaa ei voi vaatia koiralta saati itseltään. Eihän elämä saa olla turhaa nipotusta ja itsensä ruoskintaa, vaan senhän pitäisi olla hauskaa edes vapaa-ajalla. Eli siis tärkeimpänä haasteena itselleni asetan, että opin koiramaisen asenteen, en välitä huomisesta vaan pyrin elämään tilanteen mukaan ja tässä hetkessä. Ja se jos mikä on se vaikein haaste.

Mitäs haasteita / tavotteita teillä on laitettu vuodelle 2011?

Synttärisankari Jone

2011-01-14T11:20:00.002+02:00

Kakkua pöytään, Jone täyttää tänään kaksi vuotta!

Ps. 1-vuotissynttäreitä juhlittiin näin.

Arpaonnea

2011-01-03T20:03:00.006+02:00

Saimme viime viikolla kuulla, että olimme voittaneet Epun synttäriarvonnassa. Uskomatonta, sillä eihän meidän kohdalla yleensäkään satu mitään hyvää. Paketti oli tänään postilaatikossamme ja voi sitä riemua! Suuret kiitokset Epulle, sisältö miellytti todella Sheriffejä!

Epun lähettämä paketti haistellaan ja maistellaan kolmen mäykyn voimin

Jännitys tiivistyy

Oho, paketti sisälsi lempinameja!

Eppu varmaan tuntee meidän koirat jostain, sillä kaikki herkut ovat juuri lempinameja. HauHaun kanakierteet ovat sellaisia joita olen ostanut höpelönä Jonen allergiatestien jälkeen. Jimi puolestaan rakastaa DentaStixejä. Lihaisat tikut puolestaan sopivat Jasulle kuin nenä päähän, sillä kaveri opettelee juuri käyttämään uusia hampaitaan. Pannulappu puolestaan oli varsin ihana ja toi muutamia askarteluvinkkejä emännälle. Ei siis ehkä jääne epäselväksi mitä meidän arvontamme palkintona on tulevaisuudessa. Kiitos paljon Eppu ja Suvi!

Vuoden 2011 hittituote

2010-12-29T21:17:00.004+02:00

Joulupukki toi varmasti jokaiselle jotakin kivaa ja hyödyllistä. Seuraavan joulun lahjalistaan voikin jo tässä vaiheessa lisätä (ettei vain unohdu) aikas mageen ja todella tarvittavan esineen; Kackel Dackelin. Niin tai voihan sitä toivoa, että tämän ihmeen toisi itse Pakkasukko. Kyllähän tämmöisen vehkeen voimin jo kehtaisi ryhtyä sotkemaan kätensä muovailuvahalla. Mutta siis ihan oikeesti, onkohan tämän lelun suunnitellut koiraihminen vai sellainen setä/täti joka valittaa keväisin lehdessä koirien jätöksistä?!

Mukavia välipäiviä sekä uuden vuoden odotusta!

Joulu saapui

2010-12-22T22:04:00.001+02:00

Nukuttaa

2010-12-20T22:29:00.000+02:00

Pakkaset jatkuu ja valitettavasti lottovoitto ei ole osunut kohdallemme, eli täällä sitä kärvistellään edelleen. Onneksi meidän koiruudet taitaa olla suhteellisen laiskaa sakkia. Suurin osa päivästä menee nukkuessa. Jokaisen tyyli on varmasti tuttu.

Pientä asuvalintaa / vinkkiä by Jasu

2010-12-17T22:47:00.000+02:00

Mäyräkoira, koiramaailman filosofi, niinhän ne sanovat. Olen kyllä sitä mieltä, että rodulla on myös humoristinen puolensakin. Niillähän tuntuu olevan tilanne aina hallussa ja synkkänäkin päivänä ne saavat suupielet hymyyn.

Ulkona jyllää mahdoton pakkanen, mutta Jasu on löytänyt emännälleen aina päivän aikana illaksi sopivan asun. Kotona on jo useampana päivänä kuluneella viikolla odottanut useammatkin bikinit leviteltynä pitkin lattioita. Edellisellä viikolla pienenä vinkkinä oli kuljeteltuna lenkkarit. Kiva tulla rankan työpäivän jälkeen kotiin, kun eteisessä on jo valmiiksi lenkkarit. Eikä ne olleet vastassa ainoastaan yhtenä päivänä...

En luovuta!

Keisari biksojen keskellä

Lentokoira

2010-12-15T22:39:00.004+02:00

Kerrankin sain kameralla pari suhteellisen lennokasta kuvaa. Mallina toimi tällä kertaa ehkä lennokkain mäykkymme, Jone. Kuvissa näkyykin aika hyvin parantuneet kainalot. Uusi ruokavalio ja pakkasessa säilytettävät nappulat ovat siis auttaneet jo hiukan, mutta vielä on pitkä matka täydelliseen ihon parantumiseen, karvoituksen kasvamiseen sekä viimeisenkin kutisemisen loppumiseen.

Mitä päälle pikkujouluihin?

2010-12-11T18:00:00.008+02:00

Saimme Me and the Mäyräkoira -blogista tultuilta Nelliltä ja tämän emännältä Iinalta haasteen valita pikkujouluihin sopivan vaatetuksen. Niinpä sitten olemme tässä herrojen kanssa miettineet sopiva asuja. Jokainen halusi koota oman kokonaisuutensa, ja tietenkin punaista välttäen, on jo tarpeeksi nöyryyttävää kulkea metsälenkki punaisessa fleecessä. Tuotteet on valittu ulkonäön sekä toimivuuden suhteen, eli nämä vermeet voisin ihan oikeasti pukea Sheriffeille häpeilemättä ja ilman tuskanhikeä päälle.

Tässä tulee Jasun valinta:

- Huomaamaton t-paita joka on mukava päällä ja teksti kertonee oman tarinansa. Pannaksi on valittu sopivassa valossa kimalteleva timanttipanta. Paita löytyy PetNetstoresta ja panta Koiratuotteesta. Tällä asulla ei varmasti olla se äijien äijä, vaan se hellyttävä jätkä jolla on kavereita joka lähtöön.

Jonen valinta:

-Lämmin mantteli löytyi Koiratuotteesta ja asennetta korostava panta Peten koiratarvikkeesta. Tämä valinta kertonee oman tarinansa asujensa kantajasta, jonka asenne on rock! Ei kun rokki soimaan ja kirmailemaan kivojen tyttöjen kanssa.

Jimin valinta:

-Tilaisuuteen jos toiseenkin sopiva klassinen neule. Tällä saadaan varmasti kaikki ne hiljaiset ja kiltit tytöt huomaaman itsensä eikä niiden omistajatkaan, tulevat anopit/appiukot, varmasti pistä pahakseen. Taktisen peliliikkeen mahdollistaa PetNetstoren paita. Kaulapanta puolestaan on Korulandista ja se tietenkin on oltava omalla nimellä.

Nyt vaan kaikki osallistumaan tähän hupaisaan ja jouluiseen haasteeseen!

Jonen testitulokset

2010-12-07T22:33:00.006+02:00

Olemme odotelleet Jonesta otettujen testien tuloksia jo kuukauden verran. Viime viikolla saimme ihosta otetun näytteen tulokset. Tosin sähköpostitse tullut lausunto ei ihan avautunut, mutta onneksi perheessä on ihminen joka ymmärtää lääketieteellistä sanastoa. Kiitokset Tuulalle! Tässäpä siis ELL, tarttuvien tautien erikoiseläinlääkäri Seppo Saaren lausunto:

"Tutkituissa näytteissä todetaan krooniset muutokset, jolle on tyypillistä epidermiksen hyperplasia eli paksuuntuminen ja paikoin lievä orto- ja parakeratoottinen hyperkeratoosi. Dermiksessä todetaan kohtalainen nonsuppuratiivinen perivaskulaarinen tulehdussolureaktio. Näytteessä todetaan runsaasti kasvuvaiheen karvanjuurifollikkeleita ja niihin liittyneenä normaali määrä talirauhasia. Mikro-organismeja tai loisia ei todeta. Löydös sopii ensisijaisesti Acanthosis nigricans -ihosairauteen. AN-diagnoosiin päädytään sulkemalla muut mahdolliset etiologiset tekijät pois. Tärkein differentiaalidiagnoosi on allerginen dermatiitti".

Olin siis kauhuissani, sillä en ymmärtänyt noita hienoja ilmaisuja ja lausunnossa sanotaan löydöksen sopivan ensisijaisesti Acanthosis nigricans -ihosairauteen. Muutaman päivän odottelu siis jatkui kuumeisesti vielä tuohon eläinlääkärille tilattuun aikaan. Viime käyntimme jälkeen jouduin soittamaan elkulle ja saimmekin puhelinreseptin Cortavance -sumutteeseen. Tämmöistä en tiennyt olevankaan, kiitokset Ollin kotijoukoille. Sumutteesta oli suuri apu, sillä enin kutina ja raapiminen väheni sekä Jonekin saa jälleen nukuttua yönsä suhteellisen hyvin.

Joka tapauksessa sumutteen ja ihon desifioinnin voimalla mentiin viikko ja siinäkin välissä jo näytti todella pahalta. Jonen jalka aukesi lenkkeillessä, sillä ulkoilupuvun hiha oli kerännyt jäätynyttä lunta joka hankasi tassun auki. Lisäksi eräällä lenkillä aukesi antura. Onneksi Jone on sissi eikä valita, vaikka aihetta olisi ollut jo moneen otteeseen. Tänään sitten saimme osittain helpottavaa tietoa, osittain taas elämä menee täysin uusiksi.

Jonen allergiatestit paljastivat aivan uutta tietoa. Laitan tähän kaikki osiot joita testattiin ja joista allergiaa löytyi, mainittavaksi asti. Numerot kertovat allergian "tason" 0-149 negative, 150-199 borderline ja 200-399 positive. Pienin lukema joka näistä testeistä löytyy on 105 ja siihen ylsi tomaatti, huolestuttavaa ettei mikään jäänyt alle sadan.

Testatuista ruohoista Jone on allerginen: nata 236, kattara 161, raiheinä 278, karvamesiheinä 281, koiranheinä 233.
Rikkakasveista allergisuus: heinäratamo 256, nokkonen 240, pujo 188, puna-apila 273, kultapiisku 239.
Puiden osalta: leppä 227, pähkinäpensas 171, poppeli 283, jalava 255, tammi 119, paju 260.
Home/sienet: aspergillus 171, penicillium 283, rhizopus 266, curvularia 244, fusarium 218, nigrospora 211.
Pölöpunkit: pölypunkki (d. pteronyssinus) 173, pölypunkki (d. farinae) 215, varastopunkki (acarus siro) 260.
Ruoka: sika 235, soija 242, maissi 170, durra 211, peruna 272, panimohiiva 230, porkkana 248, herne 285.
Sisätiloissa esiintyviä asioita: pyrethrum 161 (ilmeisesti tämä on jokin kasvi)
Hyönteiset: torakka 186

Jossain vaiheessa olisi tarkoitus selvitellä nuokin sanahirviöt ja mitä ne pitävät sisällään. Nyt tässä lähinnä ajatellaan kuinka elämä jatkossa onnistuu. Ulkoilua pahimpaan siitepölyaikaan ei voi välttää eikä muutoinkaan. Piha tulee siis pitää tiptop kunnossa, eikä päästää mitään kasvia rehottamaan. Kukkapenkistä löytyvät piiskutkin tulee hävittää. Ja varmaan tarvitsee lainata kirja josta nuo kaikki heinät tunnistaa. Sisällä petivaatteet täytyy ryhtyä pesemään viikottain 60 asteisessa ohjelmassa ja viikkosiivouskin tulee tehdä tehokkaammalla imurilla. Nappulat on jo unohdettu ulos pakkaseen ja nekin on nyt sellaisia hypoallergisia. Lisäksi herkut täytyy katsoa ajatuksen kanssa, luultavasti siirtyä valmistamaan ne itse. Joka tapauksessa kaikki Jonen kuppiin tuleva tulee suoraan pakkasesta varastopunkin pelon takia. Enkä voi valmistaa enää ruokaa jossa on mm. herne-maissi-paprika -sekoitusta sekä porkkanaa. Voi kuinka syytänkään siitä itseäni, mutta toisaalta enhän ole tiennyt allergioista. Nyt tästä lähin täytyy olla kirjaimellisesti tarkkana kuin porkkana ja vierailluillekin tulee ottaa omat sallitut herkut mukaan. Eläinlääkäri jopa varoitti ettei lattioille saa tippua mitään noista allergian aiheuttajista ettei Jone syö edes puolikasta hernettä tämän päivän jälkeen. Katsellaan nyt kuinka ihon käy nyt ollessamme viisaita. Mikäli oireet eivät häviä jää tutkittavaksi onko tämä sitten kuitenkin jotain ihosairautta, jopa sitä aiemmin mainitsemaani. Tänään tuli hurjasti tietoa, mutta tämä asia olisi pitänyt saada jo aiemmin selville. Nyt meiltä meni aivan loistava uintikesä hukkaan, sillä uiminen kiellettiin ihan virheellisen diagnoosin takia. Joka tapauksessa onneksi olemme nyt viisaampia.

Tästä tuli kuvaton julkaisu, mutta uusia kuvia löytyy täältä.

Sihteerikkö Sohvi

2010-11-25T20:12:00.009+02:00

Täällä blogissa ovat lähinnä komeilleet nämä uroksemme, mutta ei tietenkään pidä unohtaa, että kaiken takana on nainen. Sheriffit ovat tehneet itseään tunnetuksi niin ulkosalla kuin netissäkin. Harva kuitenkin tietää, että kaikkea tässä härdellissä valvoo Sihteerikkö Sohvi. Sohvin tiukassa otteessa pysyy isommat koiruudet hyvinkin, Jasu kapinoi vielä kanille pokkuroinnissa. Luultavasti senkin alistumisen aika on kuitenkin edessä, sillä sen verran kovasti Sohvi antaa nenälle. Lupasin työkaverilleni ottaa kuvia Sohverosta, ja jaan ne nyt myös teidän iloksi. Eilen talon prinsessat (Sohvi sekä emäntä) viettivät siis iltaa pinnien ja hiusvekottimien kanssa; tässä tulokset.

Arkilook

Pieni punkkari

Pinni Prinsessa

Oliko tää muotia joskus?!

Sihteerikkö Sohvi

Ja tältä näyttää sekarotuisen angoran turkki kesken karvanlähdön

Kolmen kimppa

2010-11-23T20:36:00.006+02:00

Sheriffit

Harmittaa niin kovasti etten ole saanut aikaiseksi kirjoitella tiheämmin kuulumisiamme. Jasu on tuntunut kasvavan hurjasti ja näyttää jo pieneltä aikuiselta mäyräkoiralta. Eikä senkään pentuajasta ole montaa kuvaa vielä tänne blogiin saatu laitettua. Tosin siihen on ihan hyvä syykin, kaveri ei ole malttanut juurikaan poseerata, mutta tähän näyttää tulleen jo hiukan muutosta (kiitos nakin ja erään käskyn). Jatkossa kuvissa saattaa siis näkyä muutakin kuin häntä, ja onneksi tätä pentuilua on vielä jokunen kuukausi jäljellä.

Jone odottaa edelleen tuloksia koepalasta sekä allergiatesteistä. Odottaminen tuntuu olevan piinaavaa ja rapsuttaminen tuntuu säälittävältä. Jotain apuja tähän kohta jo tarvitaan. Jone on keksinyt mitä ovelampia keinoja nuolla itseään ja niinpä iho onkin punainen kuin joulupukin posket. Niin monesti on ollut itku kurkussa hoitaessa ihoa sekä laittaessa talkkia kainaloihin lenkille lähtiessä. Onneksi tyyppi itse on valloittava höppänä ja antaa lohtua iloisuudellaan emännälleen, joka pelkää testeistä löytyvän jotain aivan kamalaa. Aloittamamme agility on sujunut ihan kivasti. Tosin minulle ohjaajana liikkeet ovat varsin vaikeita. On niin monia asioita jotka pitää muistaa. Kun vain itse pidän huolen että kroppa varpaita myöten näyttää oikeeseen suuntaan, tekee Jone työtä käskettyä. Olemme saaneet treenata tyhjässä hallissa, sillä osallistujia on ollut vähän. Se on suuri asia, sillä muutoin keskittyminen herpaantuu turhaan räyhäntään.

Esimerkilliset istunnat

Jimi on puolestaan vajonnut jonkin sortin kaamosmasennukseen, eikä siihen auta edes puolikiloa juustoa päivässä. Kylmä ja lumi tuntuvat jokseenkin inhottavan, eikä Hurtan manttelikaan lämmitä tarpeeksi. Hetkittäisen ilon kaveriin saa treenaamalla vähän tottista sekä muutamia koiratanssi liikkeitä. Tarkoitus olisi keväällä julkaista meidän oma esitys blogissamme, mutta ei kannata odotella ihmeitä. Tällä hetkelle liikkeitä ei ole vielä montakaan, kiitos oman mielikuvituksen puutteen.

Takan äärellä

Siispä videota ja kuvia olisi tulossa jatkossa. Jasun olisi tarkoitus esitellä kaikki hienot temppunsa (maahan, istu, seuraa, sivulle, odota), ne tehdään kädellä avustetusti, mutta se ei liene suuri moka koiran ollessa kolme kuukautta. Olen haaveillut Jasusta tokoilijaa, sillä noutokin näyttää onnistuvan. Saa nähdä mitä meistä tulee ja mihin aika sekä omat rahkeet riittävät. Hienoa, että jokaisella on oma lajinsa ja jokaista osaa motivoida oikein. Mäyräkoirakin oppii, mutta ei ehkä samassa tahdissa kuin toiset rodut :o)

Onnea on....

2010-11-10T16:39:00.000+02:00

...kun vieressä on loistava ystävä.

Herrat eläinlääkärillä

2010-11-07T14:21:00.006+02:00

Perjantaiksi olimme tilanneet eläinlääkärille ajat, kaikki Sheriffit kävisivät näyttämässä itseään. Ihan oikeaa asiaakin meillä oli; Jimiltä otettiin verikoe maksa-arvojen tarkkailua varten. Jone lähti näyttämään karvattomia ja kutisevia kainaloitaan ja Jasu sai ensimmäisen rokotteensa. Ensimmäisenä eteisessä hoidettiin punnitseminen ja kappas saimme jälleen yllättyä, Jasu 6,1 kg, Jimi 11,8 kg ja Jone 12,1 kg. Siis kyllä nyt on annettava periksi, että Jone on taloutemme isoin koira. Tosin Jasun lukemat näin kolmen kuukauden ikäisenä tuntuvat myös aika huimilta. Että siitä saattaakin tulla se kaikkein isoin.

Jimin verikokeiden ottaminen onnistui jälleen todella hienosti. Pidin itse kaveria kainalossa, kun hoitaja otti näytteet. Sitten jäätiinkin odottamaan tuloksia.

Jimin tassu pysyi paketissa hienosti kotiin saakka

Seuraavaksi oli Jasun vuoro nousta pöydälle. Ahneen Jasun rokottaminen kävi nopeasti, eikä pieni herra edes tajunnut saavansa piikkiä niskaan. Juusto emännän kädestä maistui niin makoisalle. Jasu oli muutoinkin kovin haltioissaan hoitohuoneessa, sillä lattialta löytyi edellisiltä asiakkailta pudonneita nappuloita sekä hienoja metallisia esineitä, kuten hoitopöydänjalka. Sitä se sitten kalusi ahkerasti koko visiitin ajan.

Jasun uusi lempilelu

Viimeiseksi nostettiin Jone pöydälle. Jone teatraalisesti esitti kovaa äijää ja ärhenteli sekä murisi ihan totisesti hoitajien tai eläinlääkärin lähestyessä. Mitäänhän ei oltu vielä edes keritty tutkia. Ajattelin ettei käynnistä tulisi niin suuri show, jos kaveritkin olisivat samassa huoneessa, ja isäntä pitäisi Jonen tutkimusten ajan kainalossaan, valitettavasti olin väärässä. Tutkimusta varten Jone jouduttiin rauhoittamaan ja Jone sai nukahtaa isännän syliin rauhassa.

Jonen katsellessa unia, saapuivat Jimin tulokset. Iloksemme kuulimme, että Jimin maksa-arvot olivat normalisoituneet. Oli vain vähän vaikea juhlistaa Jimin parantumista, kun Jone näytti häipyvän tajuttomuuden rajamaille.

Jone nostettiin pöydälle tutkittavaksi ja kaverin pyörittely alkoi. Säälitti kaikkien tutkimusten tekeminen, mutta samalla rauhoituksella tehtiin kaikki mahdolliset tutkimukset. Jonesta otettiin ensin tavalliset verikokeet ja tulokset tulivat Jonen pötkötellessä. Verikokeista ei löytynyt mitään sairautta joka aiheuttaisi karvattomia läikkiä. Eläinlääkäri sitten kertoikin, että meillä olisi kaksi vaihtoehtoa sairauden selvittämiseksi. Päätimme tehdä ne molemmat, ettei sitten myöhemmin tarvitse jossitella. Ensinnäkin Jonesta otettiin lisää verikokeita allergiatestejä varten ja sitten otettiin ihosta koepala tutkimuksiin. Jonen oireet siis voivat johtua joko jostain allergiasta tai sitten se on acanthosis nigra tai jokin muu ihosairaus. Näistä vaihtoehdoista se allergia olisi parhain vaihtoehto, sillä sitä edes pystyy hoitamaan joten kuten. Nyt sitten tuloksia odotellaan joulukuun alkuun. Sinne asti Jonea hoidetaan kotikonstein, eli puhdistamalla ihoa Betadinella sekä Relaxant -hoitoseerumilla ja pitämällä iho mahdollisimman kuivana ulkoillessa.

Kotona meillä olikin väsynyt ja paketoitu Jontsaus, josta kaikilla oli kova huoli

Tässä vielä lisää tuosta taudista joka epäillään olevan Jonella, kopio suoraan Suomen Mäyräkoiraliiton jalostuksen tavoiteohjelmasta (sairaudet):

Acanthosis nigricans "Tätä ihotautia esiintyy lyhytkarvaisilla mäyräkoirilla. Sen aiheuttaa melaniinin lisääntyminen ihossa ja siitä johtuva ihon tummuminen (hyperpigmentaatio). Useat krooniset ihosairaudet aiheuttavat hyperpigmentaatiota, mutta ainoastaan lyhytkarvaisilla mäyräkoirilla se on perinnöllinen sairaus. Periytymismekanismia ei tunneta, se voi olla resessiivinen autosomaalinen tai polygeeninen. Oireet ilmenevät alle vuoden ikäisenä kainaloiden tummumisena ja vähitellen kainaloiden iho muuttuu paksuksi, rasvaiseksi ja karvattomaksi. Muutoksia voi joskus olla muuallakin ihossa. Sekundaarisesti voi tulla myös hiiva- ja bakteeri-infektioita, jotka aiheuttavat kutinaa ja märkivää ihotulehdusta. Diagnoosi voidaan tehdä sulkemalla muut ihosairaudet pois ja ihobiopsian avulla. Hoito on elinikäinen (esimerkiksi sekundaaritulehdusten hoito, kortisoni) ja sen avulla oireet voidaan usein pitää kurissa. Tauti on nykyään harvinainen Suomessa. Jalostussuositus: Sairaita yksilöitä ei saa käyttää jalostukseen".

Päivän tunnelmia

2010-10-31T14:13:00.004+02:00

Aamulla käytiin kolmikon kanssa metsässä mejäilyn merkeissä. Jasu osallistui hommaan viemällä kanssani molempien jälkien päähän palkinnot, jotka tällä kertaa olivat ruokaa. En ole aiemmin kokeillut sitä, mutta samahan se kait on välillä laittaakin jäljen päähän jotain muuta kuin innostamaton sorkka. Niinpä kummallakin jäljestäjällä oli jäljestettävänä annos kissanruokaa (kyllä luit oikein, se on uusinta herkkua meillä).

Jonen jälki oli 600 metriä pitkä ja kaveri meni sen ensimmäistä kertaa kyselemättä minulta neuvoja. Siellä se taapersi korvat lerkkuen hakkuuaukean reunalla. Jone meni molemmat kulmat hirmuisen hienosti, molemmilla pysähtyen kaivamaan. Yhdessä kohden sitten olikin pientä taistoa lähdetäänkö verijäljen vai riistajäljen perään. Jone seisoi ihan väärään suuntaan ja haukkui, tuli selväksi minne mieli olisi tehnyt. Parilla kehoituksella sain kaverin kiinnostumaan itse hommasta ja suoritus olikin loppujen lopuksi hyvä ja nopea. Jonen jäljellä oli aivan selvästi liikkunut jokin eläin, sillä olin makauksille laittanut nappuloita, mutta yhtään niistä ei ollut enää tänään havaittavissa. Loppuun päästyämme kissanruokakin maistui, jokseenkin Jonen ilme kuitenkin oli hapan, kait se kuitenkin odotti sitä sorkkaa. Vielä jos saisi yhden jäljen aikaiseksi tänä syksynä, pitäisi löytää sellainen oikein riistarikas ja ojaisa maasto, Jonen kanssa olisi tarkoitus käydä tulevana kesänä ainakin kahdessa kokeessa.

Jimin jälki olikin sitten tutulla paikalla suon reunassa. Kaveri paineli kovasti kuten aina, hirmuinen vauhti meinasikin jo välillä kostautua. Toisaalta tuli mieleen, että joku toinen oli käynyt sotkemassa eilen tekemäni jäljen. Sinne oli ilmestynyt tarralappuja ja kreppejä yllättävän lähelle ja yllättäviin paikkoihin. Täytyy siis seuraavan kerran lähteä ihan oikeesti sukulaisten koskemattomiin metsiin harjoitusjäljille. Joka tapauksessa olipa jälkeä tallottu tai ei eilisen teon jälkeen, löytyihän se palkinto lopusta. Tosin matka oli Jimille ihan selvästi pettymys, mutta hyvähän se on jäädäkin jotain hampaankoloon.

Molempien jäljestys on siis hyvällä mallilla, molemmille vaan pitäisi saada paljon erikoistilanteita. Perusteethan ovat hallussa, mutta sitä ei aina tiedä mitä mielenkiintoista koejäljeltä löytyy. Jonelle pitäisi saada vielä sellainen intohimo tuohon lajiin, mutta kaikki ehkä ajallaan. Nyt on jo tultu iso harppaus keväästä tähän päivään. Keväällä Jone tahtoi kysyä paljon neuvoja, nyt tästä kysymysmerkistä ei ollut tietoakaan, vaan sain nähdä itsenäisen suorituksen.

Jasun jäljestäminen jäi tältä päivältä, mutta kovasti pikkuinen puisteli eilen veristä sientä. Viskasin sen aina haettavaksi ja sieltähän Jasu sen kävi aina hakemassa. Pelkään kyllä pahoin ettei Jasun haku tule olemaan niin luontaista kuin Jonen, mutta on se paljon parempaa kuin Jimin.

Nyt ryhdymme vähän aktivoimaan itse itseämme, tarkoitus olisi vähän tehdä temppuja sekä opetella kiertämään kartioita. Viime viikkoisessa agilityssä omaksi ongelmakseni osottautuivat kepit ja yritänkin nyt skarpata niiden kanssa. Jonellahan ei mitään ongelmaa niissä ollut, vain ja ainoastaan ohjaaja tuntui olevan kömpelö. Olenkin huomannut odottavani illan treenejä jo ihan innoissani. Taisimme löytää ihan oikeesti hyvän harrastuksen Jonen kanssa, ja nyt otetaan harrastaminen ihan huvin ja urheilun kannalta.

Tässä vielä pieni pätkä aamuisen jäljen jälkeisiltä tunnelmilta. Biisivalinta oli vaikea, sillä mikään ei oikein tuntunut sopivan pätkään. Päädyin loppujen lopuksi The Stormin biisiin: Are Your Shoes Too Tight? Ai miksikö? Tulimme hyvillä mielin metsästä ja otin koiruudet autosta. Samoihin aikoihin lähti naapurimme lenkille. Siinä se sitten yritti jututtaa, kun koiruudet olivat saaneet aikaiseksi hallitun kaaoksen haukkumalla hänet. On kaksipiippuinen asia kiellänkö koiriani haukkumasta omalla kotipihalla, jos kuitenkin tahdon niiden vähän pitävän puoliani tai vahtivan reviriään. Ihmeellistä vaan miten rouvalla ei käynyt mielessäkään lähteä liikkeelle, kun tasan varmasti näytin siltä etten kaipaa seuraa, vaan minulla on sitä ihan tarpeeksi taltuttaessani kahden mäyriksen haukuntaa. En tiedä miksi Jimi ylipäätään edes haukkui tätä rouvaa, jonka luokse on aina ollut menossa häntää heiluttaen. Jone ei taas tarvinnut omaan reaktioonsa kuin Jimin alkuhaukahduksen. Ja Jasu raukka pyöri koko tuon ajan peräkärryn alla piilossa, se ei vielä ymmärrä miksi koira haukkuu, tai varsinkaan miksi se haukkuu niin kärkkäästi. Mutta siis näin sain jälleen sykkeen nousemaan lähes liikkumatta omalla pihallani. ARGH!

Onneksi herrasväki älysi tuoda ilon kasvoilleni omalla leikillään ja ymmärsin itsekin, että ehkä kenkä nyt tänään sittenkin puristi liian paljon mitättömän asian takia. Moni asia varmasti onnistuisi paremmin, jos en vaatisi itseltäni koirien kanssa täydellisyyttä tai miettisi sitä mitä muut meistä ajattelevat. Jokainen taaplaa tyylillään...

Tämähän meiltä vielä puuttuu

2010-10-31T13:54:00.002+02:00

Jone on tullut tunnetuksi pallohulluna ja niistä pyöreistä otuksista yritetään välillä päästä eroon kuin lapsiperheissä tutista. Pallot ovat Jonen ajanviete, tuki ja turva pelottavissa tilanteissa. Ne ovat välillä kaikkea mitä pieni mäykky tarvitsee. Onneksi emme ole vaivan kanssa aivan yksin, meiltä vain puuttuu vielä tuollainen palloautomaatti. Ehkäpä nyt tiedämme mitä Jone kirjoittaa joululahjalistansa...

Vaatetusta

2010-10-27T22:30:00.004+03:00

Vaatteet on mun aatteet! Näin asteiden pudotessa nollaan alkaa jo mäyräkoiran villahousuissa olla vilpoisaa. Olen siirtynyt Sheriffien kanssa jo käyttämään vaatteita, jotkut varmasti pitävät sitä naurettavana, mutta pitäkööt. Lisäänhän itsellenikin lämpöistä ylle, miksen siis tekisi niin myös koirieni suhteen. Jimi varsinkin on melkoinen vilukissa.

Päivällä siis puemme ylle Hurtan manttelin ja kosteilla keleillä Jone laittaa päälleen Hurtan sadepuvun, joka on muokattu herralle sopivaksi. Jimi on ottanut manttelin todella omakseen ja senkin päälle voi pimeällä lisätä vielä lisäturvaksi heijastinliivin. Jonelle puolestaan tuunasin tuon sadepuvun, koska kainalot olisi tarkoitus pitää mahdollisimman kuivana. Puvussa on siis hihat, mutta resorit olen leikannut pois, helpottaakseni pukemista. Myös puvun loppuosa on napsastu pois, sillä puku oli ensinnäkin käynyt pieneksi ja toisaalta sellaista haalaria on hirmuisen hankala pukea koiralle joka on elohopeaa.

Illan tullen sitten turvaudumme Best Friend -heijastinliiveihin. Liiveihin olemme kiinnittäneet pienet led-valot, sillä täällä maalla ei tuo valaistus oikein toimi. Kätevää, valo kulkee aina siellä missä koirakin ja näkee sitten paremmin kaikki mitä ne löytävätkin lenkillä. Hihnoiksi olen ostanut Best Friend:n heijastavat hihna t. Suosittelen todella, hinta ei ole paha noin 15 euroa ja ovat oikein taluttajaystävälliset pehmustetulla kädensijalla. Sitten kun puen itselleni vielä heijastinliivin ja otsalampun, olemmekin valmiita näkymään kaikille ja näytämme jokseenkin yli-innokkailta. Ei ole vissiin ihme, kun meiltä jäädään aina kysymään tietä ja muuta lähitienoon infoa.

Jonen uusi harrastus

2010-10-23T09:46:00.004+03:00

Mepäs aloitettiin Jonen kanssa uusi harrastus viime sunnuntaina! Tarkoitus olisi siis nostattaa Jonen itsetuntoa ja lopettaa ylenpalttinen räyhääminen tilanteissa joissa on muitakin koiria. No lajimme on tietenkin agility! Ensimmäisen kerran jälkeen jäi lajista ihan hyvä mieli.

Olin jo aiemmin miettinyt ja tuumaillut, että Jone saattaisi tykätä sellaisesta nopeatempoisesta lajista. Ryhmiä ei kuitenkaan oikeastaan ollut loppukesästä. Tämä syksyn ryhmä tuntuu olevan meille ihan sopiva, sillä harrastustoiminta on näin syksystä sellaisella ratsastusmaneesilla. Eli oli sää mikä tahansa ei tarvitse olla tuulessa ja tuiskussa, vaan voi keskittyä itse harrastukseen. Odotankin jo innolla huomista kertaa.

Koirapuistossa

Mutta siis viime sunnuntain treenien jälkeen käytiin lenkillä Jonen kanssa kahdestaan kaupungilla. Ensin käytiin koirapuistossa, joita vähän vierastan. Puisto oli tyhjä, mutta onneksi mielenkiintoiset hajut olivat jääneet maahan. Jone oli aivan haltioissaan ja luoksetuloista ei ollut tietoakaan. Jossain vaiheessa keksin sitten heitellä keppiä ja johan yhteistyö toimi.

Puiston jälkeen tehtiin vielä sellainen reilu tunnin lenkki ja saaneen ilmoittaa, että meidän kävely meni aivan loistavasti. Muut koirat eivät haitanneet, vaikka parhaillaan molemmin puolin meitä oli kuusi tuntematonta koiraa. Yhdessä vietetty aamupäivä oli siis todella onnistunut ja veikkaan, että Jonekin ymmärsi etten tarkoita mitään pahaa noilla uusilla kokemuksilla.

Lenkuralla Rantakylässä, mukana Jonen stressilelu; vinkuva hiirulainen

Kotiin tultuamme olikin sitten aika tarjota laatuaikaa Jimille. Valitettavasti Jimi joutui tyytymään kotoisiin lenkkimaisemiin, mutta se ei näyttänyt haittaavan. Lenkin aikana tehtiin vähän tottista ja todella pitkästä aikaa lenkki suoritettiin fleksillä. Olipa outoa katsoa koiraa kahdeksan metrin päässä, koska nythän olemme lenkkeilleet lyhyillä hihnoilla. Niin sanottu vapaus näytti maistuvan herralle.

Jimin perusasento

Nyt suuntaammekin tästä aamulenkille ja sen jälkeen lähdetään Jasun kanssa kasvattajan järjestämille pentutreffeille. Paikalle on kutsuttu kaikki kennelin mäyräkoirat ja ohjelmassa on leikkiä ja kisoja. Eli illalla onkin sitten varmaan väsynyt pentu kotona. Isompien Sheriffejä en ota mukaani, sillä tämä olkoon nyt sitä laatuaikaa Jasun kanssa. Kolmikkohan toimii hirmu hyvin, mutta välillä on tosi kiva olla jokaisen kanssa yksinkin. Nyt siis ulkoilemaan ja toivottelemme teille kaikille oikein kivaa viikonloppua!

Pimeitä pentuja?

2010-10-19T18:40:00.003+03:00

Meillä tuntuu tapahtuneen, vaikka mitä viime kirjoituksen jälkeen. Kunhan vain saamattomuudeltani pääsen tähän koneelle pidemmäksi aikaa kerron kuulumisemme ja lisäilen kuvia iloksenne.

Nyt vain tahdon mainita ilmoituksesta jonka löysin paikallisen sanomalehtemme Karjalaisen rivi-ilmoituksista. Siellä myytiin Novascotiannoutajan pentuja. Koirien hinta oli 600 € kappaleelta (mielestäni liian halpa rotukoiraksi) ja mikä parasta: kotiinkuljetus. Kyllä! Kukapa nyt näinä aikoina jaksaisi pentua lähteä hakemaan, jos kasvattaja voi sen tuodakin. Piruuttani tekisi mieli soittaa ja kysyä vähän taustatietoa. Inhottaa pentutehtailut ja ihmetyttää miten sellainen on tänä päivänä edes mahdollista. Toisaalta kyllähän Suomessa harjoitettiin ainakin vielä jokunen aika sitten koiratappeluita. Voihan olla, että tämä myyjä on tunnollinen kasvattaja, mutta siinä tapauksessa voisi kyllä sitten miettiä miten pentujaan markkinoi.

...nyt katsomaan illan leikkejä...

Lunta!

2010-10-14T22:35:00.004+03:00

Päivällä alkanut lumisade näyttää vain kiihtyvän iltaa ja yötä kohden. Tästä ilosta on Jasu ottanut kaiken irti. Se on kirmannut karvattomalla vauvavatsallaan pitkin pihaa pyöriskellen lumessa.

Isommat Sheriffit tietävät jo ettei ensilumesta kannata innostua, kyllä siihen talveen vielä kerkeää kyllästyä. Mikä olisikaan mukavampaa kuin loikoilu takan ääressä. Mäyräkoiran onneen kuuluu tärkeänä osana myös rentoutuminen hyvässä seurassa.

Kuulumisia kesken koulutuksen

2010-10-11T19:18:00.010+03:00

Kyllä täällä kunnossa ollaan, vaikka ei ollakaan saatu päivitettyä kuulumisiamme. Tuntuu vaan tuo aika menevän opetellessa isompien koiruuksien kanssa käytöstapoja ja sitten loppuilta kantaessa Jasua tarpeilleen ulos. Ei pidä kuitenkaan valittaa, tätähän minä olen halunnut. Tosin syksy ei ole se kaikkein rakkain vuodenaikani, joten akkujen lataaminen on hiukan hitaampaa näinä päivinä. Selvästi elämä on kyllä jo rauhoittunut siitä mitä se silloin Jasun astuessa taloon oli.

Jimi ja Jone puolestaan ovat nyt saaneet kohdata elämänsä suurimman haasteen; emäntänsä. Minkään sortin perseilyä ei oikeastaan anneta periksi vaan kävelyt mennään kurissa ja nuhteessa. Toki hauskuutta sitten keksitään uusista kokemuksista. Tarkoitus on nostaa Jonen itseluottamusta ja niinpä tässä ollaankin tutustuttu uusiin pintoihin ja paikkoihin. Pimenevät illat puolestaan ovat omalla tavallaan auttaneet Jonea rohkaistumaan ja tajuamaan ettei tuulessa suhisevat puut ole uhka.

Jasu puolestaan on opetellut istumaan, menemään maahan sekä kiertämään tokon perusasentoon. Ovestakin ollaan opeteltu menemään oikeassa järjestyksessä, ensin emäntä sitten Jimi, kolmantena Jone ja viimeisenä Jasu. Takaovella tämä jo jotenkin on hallinnassa. Tosin pienintä täytyy hiukan pitää aloillaan. Myös koirien ruokakupit tulevat lattialle samoin, ensin Jimin, sitten Jonen ja viimeisenä Jasun. Lupa syömiseen tulee kuitenkin yhtäaikaa. Siis pienellä Jasulla on paljon opittavaa heti alusta alkaen. Kaverin nuppi on nimittäin osottautunut yllättävän teräväksi tähän kaikkeen oppimiseen ja niinpä siitä tuleekin ottaa heti kaikki irti.

Ensimmäinen "verijälki" tehtiin myös tänään tuohon pihalle. Haju ei pelottanut, mutta ei juuri kiinnostanutkaan. Aikaa tässä kuitenkin on vielä opetella sekin taito, joten ei pidä vielä heittää kirvestä kaivoon.

Aika on siis mennyt pyörittäessä tätä arkea, mutta mielestäni hyviä tuloksia on tullut määrätietoisella käytöksellä. Toki nelijalkaisia paijataan ja hellitään, mutta lepsuilua ei lenkillä eikä työskennellessä sallita. Siispä ehkä vastoin kaikkia oppeja meillä hiotaan liikettä niin pitkään, että saadaan yksi onnistunut suoritus. Uusi käytäntö on kuitenkin opettanut itsellenikin, että jääräpäisen mäyräkoiran sisällä on myös se miellyttäväkin puoli, kunhan vain palkka on hyvää (juustoa, lihapullaa tai nakkia).

Tähän uuteen linjaan ostin itselleni avustajaksi dog e-walk -koulutuslaitteen. Ihan tuollaisiin mainoksen tuloksiin meillä ei ole päästy vielä, mutta eiköhän sen aika tule. Tosin olen aika varma, että oma ääntely ja oikeaan aikaan palkitseminen saattaisi toimia ihan yhtä hyvin. Kokeillaan nyt tätä laitetta vielä hetki ennen kuin teemme siitä mitään suurempaa numeroa blogissamme. Mainitaan nyt tässä, että sen käyttö vähensi Jimin vetämistä ja sai vierellä kävelevän Jonenkin pitämään suunsa supussa tilanteensa jossa se yleensä räyhää. Tämä kaikki ihmeellisyys tapahtui ensimmäisellä kerralla, mutta sen jälkeen 55 euroa maksanut laite ei ole niin suuriin ihmeisiin pystynyt. Tähän on tultu, koska Jimi on luistanut koko ikänsä tuosta kunnollisesta hihnassa kävelystä, sillä se on ollut muutoin niin mainio koira. Olen antanut anteeksi itselleni siis pienet ja hiukan suuremmatkin nykimiset. Nyt kuitenkin tilanne on hiukan muuttunut, kotona on parhaillaan kolme mäykkyä ja jossain vaiheessa olisi tarkoitus taluttaa niitä kaikkia kerralla. Se vaatii jo itseni takia tottelevaisuutta jokaiselta nelitassulta ja siksi vanhemmat koiruudet ovat joutuneet tehotreenin "uhreiksi".

Ennen kuin päästän teidät katselemaan kuvia eiliseltä lenkiltämme mainitsen vielä, että Jimin konekarhun haukunta oli todellakin hyvää työskentelyä. Vain ystävämme Sakke sai paremmat pisteet voittaen koko homman. Tosin en tiedä voiko siinä vertailla koiria keskenään, sillä jokainen on yksilö ja suhtautuu uuteen tilanteeseen omalla tavallaan. Tämä konekarhuilu kuitenkin sai minut jo innostumaan luonnetestistä Jimin kanssa. Mitään emme tietenkään luonnetestin tuloksilla tekisi, mutta olisihan se hienoa nähdä kuinka kaveri pärjäisi sellaisessa. Itselläni kun on kutina ettei se huonosti varmaan menisi. Mutta siis kuvien myötä syksyisiin tunnelmiin.

Hihnat löysillä, tällä kertaa dog e-walk Jonen käytössä

Herrat portaikossa, huomatkaa hihnat eivät ole missään kiinni ;)

Jone esittelee ei niin treenattuja pakaroitaan

Kun myrsky on pahimmillaan on aika tutustua aallokosta heiluvaan laituriin

Toisille tuli merisairaus jo matkan aikana

Ilme kertonee kaiken; kotiin ja äkkiä, ei tätä tuulta ja sadetta kestä!

Onneksi joku sentään osaa ottaa rennosti, vaikka tuuli repii puita ja taivas rätkii vettä

Oikein mukavaa alkanutta syksyistä viikkoa!

Pentumaista meininkiä

2010-10-02T15:59:00.016+03:00

Viikon ajan olemme nyt tutustuneet Jasuun. Kaveri on osottautunut fiksuksi ja oikein oppivaiseksi. Isommat Sheriffit ovat pitäneet huolen Jasun viihtymisestä leikittämällä pientä. Neljästi päivässä tapahtuva ruokailu on ehkä ainoa ihmetyksen aihe, sillä valitettavasti Jimi ja Jone saavat ruokansa edelleenkin vain kahdesti päivässä. Toki jotain lisukkeita kuppiin saattaa tipahtaa myös Jasun ruokaillessa. Jimi on joutunut myös antamaan periksi hiukan ruokailuistaan, sillä kaveri on syönyt reilun kolme vuotta melkoisen sottaisesti. Eilen sille hommalle tehtiin kirjaimellisesti jotain; Jimi sai spanielille tarkoitetun kupin, eli se kapenee yläosasta. Jimihän on viskellyt nappuloita kielellä kupista ulos ja katsellut sitten, kun alaiset eli Jone ja Jasu keräilevät niitä. Jimin nappulat kuitenkin ovat erikoisnappuloita joista Jonekin oksentaa. Sen takia ollaankin vahdittu etteivät junnut niitä montaakaan syö.

Lukuisiin pissityksiin ollaan jo totuttu jälleen ja Jasu onkin hirmuisen hienosti tehnyt tarpeitaan ulos. Vahinkoja tietenkin sattuu vielä, mutta yritystä sisäsiisteyteen todellakin on. Luultavasti enemmän kuin näillä aiemmilla. Varsinkin Jimi oli pentuna melkoinen hienostelija, joka pissi vain kuivalle nurmikolle.

Jasun villiydestä ei oikein osaa vielä sanoa mitään. Se on kyllä kaveri joka vaatii aika paljon huomiota ja touhua, mutta onneksemme varsinkin Jone on pitänyt pienestä todella hyvää huolta. Luulimme, että Jone olisi se joka nostaa rähäkän uudesta pennusta. Onneksi näin ei ole käynyt vaan Jone on omaksunut uuden "veljensä" hienosti leikkikaverikseen. Tosin aikuisten leikit ovat niin villejä, että Jasu joutuu välillä katsomaan sivusta. Hienoa on kuitenkin nähdä miten se selvästi yrittää osallistua ja isommatkin ottavat pienemmän hyvin huomioon hellemmällä leikillä.

Löpinät kuitenkin sikseen ja katselemaan lupaamiani pentukuvia.

Jasu koko komeudessaan

Kutmuilua lelun kanssa

Haluut sie Jimi leikkii vai?

Annapas maistan korvaasi!

Jasun pahin vastustaja, Sohvi.

Hurjaa leikkiä isojen seassa.

Vain pakki puuttuu!

Pienet päikkärit välillä Jimin kanssa.

Kaverikuva

Tilanne päällä

Tuuppatko vähäsen?

Kauniita unia!

Oliko postauksesta apua pentukuumeeseen?

Jasu astui taloon

2010-09-29T21:09:00.006+03:00

Laumamme nuppiluku lisääntyi viime lauantaina pienellä Jasulla. Kaveri on otettu kotonamme vastaan oikein hyvin ja leikittäjiä on riittänyt. Ennakkoon pelättiin Jonen suhtautumista uuteen "veljeensä", mutta pelot ovat osottautuneet turhiksi. Jone on leikkinyt pienen (2,9 kg) Jasun kanssa oikein nätisti. Jimi ei oikein jaksaisi välittää Jasusta, mutta antaapa jöröttävä ulkokuori välillä periksi, ja siellähän se pyllöttää uuden ystävänsä kanssa leikin pyörteissä.

Jasu (Taxmania Duracell) on siis Taxmania kennelistä se toinen poika jonka jo aiemmin esittelin blogissa. Jasun äiti on todella kaunis Tulisalon Ruska, Lotta, johon olemme tutustuneet jo muutaman vuoden ajan. Isä puolestaan on Badamtan's What A Jackpot, Jake, jonka näimme siellä Tuusniemen vesiriistakokeessa. Pienen ja suloisen kuoren alla kyllä piilee todella viisas, vilkas ja jokseenkin periksiantamatonkin koiruus. Eli Jasun koulutus on alkanut jo heti suhteellisen tiukalla linjalla. Ulkoilut takapihalla ovat lisääntyneet, mutta se on jo tuottanut tulosta. Itseäni mietityttää lähinnä naapuruston mielipiteet tulevasta räyhä kolmikosta, mutta eihän sen niin tarvitse mennä. Johdonmukaisuudella ehkä tästä kolmikosta tulee erittäin hienosti koulutettu porukka. Kieltämättä illat ovat olleet melkoisen kiireisiä, sillä jokainen on huomiota vailla ja sitten kun koirat nukkuvat pitäisi vielä muistaa seurustella Sohvin kanssa. Saanee ihmetellä missä vaiheessa parisuhdetta kerkeääkään hoitaa, voin vain kuvitella mitä se oikea lapsiperheen arki on. Luoja paratkoon näinköhän ikinä selviäisinkään sellaisesta, nytkin tuntuu aamulla olevan tiukka aikataulutus, jotta kerkeää tehdä kaiken ja vielä lähteä suhteellisen fiksuissa vaatteissa töihinkin.

Tässä vielä muutama kuva kolmikostamme.